• Kerro mieleenpainuva muistosi
    Kurikasta, Jurvasta tai Jalasjärveltä.

  • Tarkistamme viestisi ennen julkaisua.

Paljon riittää muistoja Kurikasta, jossa vietin lapsuuteni ja nuoruuteni. Esimerkiksi Luovankylässä Likolahden uimakoulu kesäisin. Siellä opin uimaan ja sukeltamaan. Välillä leikittiin isolla nurmikkoalueella. Uimakoulussa käytiin monena vuonna ja uimamaisterin tutkintoon piti hypätä 5 metriä eli sillalta. Itse en hallahousuna hypännyt edes kolmesta metristä, joten kandikin jäi suorittamatta. Kivaa oli silti.

 
Loukajanvuorella oli kiva kiipeillä kesällä ja talvella sai huimat laskut suksilla tai liukulaudalla.
Mamman luo Salonkylään pyöräilin korpikujan kautta. Sieltä haettiin kannulla maitoa ja monesti jäin yöksikin. Talvella pääsi veljen mopon kyydissä hankikantoa pitkin suoraan peltojen yli. Talvisin luisteltiin jäätyneissä saviprunneissa.

 
Aku Ankka -mies eli lehtimyyjä kiersi talosta taloon ja taas jatkettiin tilausta.
Tietystii välillä piti perata kukkatarhoja ja mansikkamaata, mutta melko huolettoman lapsuuden sain viettää.
 

Paula Pohjola

Olen viettänyt lapsuudesta varhaisaikuisuuteen elämäni Kurikassa. Nyt ison kaupungin hulinaan muuttaneena huomaan kaipaavani laakeutta, metsää ja luontoa. Kurikassa nämä ovat kivenheiton päässä.

 
Muistan kun kahdeksan vuotiaana patikoimme isäni kanssa Pikku-Lehtivuoren laavulle yöksi. Matka taisi olla vajaa kymmenen kilometriä, mutta olin kovin uupunut. Luonto, lämmin nuotio ja makkara toivat kuitenkin hyvän mielen ja ennen kaikkea rakkaan muiston.
 

Essi

Muistan huhtikuisen illan Jurvan Säläisjärvellä 7 vuotta sitten. Ensitapaaminen tulevan mieheni kanssa, västäräkki käveli sulamaisillaan olevan järven jäällä. Kävelimme metsäpolkua pitkin. Ilmassa oli jännitystä ja kevään tuntua.
 

S. H.

On asia, jota jäin Jurvasta erityisesti kaipaamaan. Hitaat aamukahvit pellon reunalla istuen. Vain minä ja aamu. Ja koira. Aurinko lämmittää pellon takaa ja aika pysähtyy. Kahvi loppuu. Haen lisää.
 

Mia

Poikani syntyi lokakuun alkupäivinä. Joka oli ja on edelleen ikimuistoinen päivä. Kurikassa silloin ilta yössä kova ukonilma.
 

Ulla Maja

Maaliskuu, vuosi 1988. Lakeuden moottorikelkkailijat valmistelivat suurta Moottorikelkkasafaria Kurikkaan. Talkoohenki oli mahtava ja reitit suunniteltiin hyvin, kaikki halusivat vauhtia. Reitit kulkivat väliä Niinistö-Jurva-Jalasjärvi-Kauhajoki.
 
Ilman kommeluksiakaan ei selvitty: kaveri Keski-Suomesta lähti vauhrikkaasti matkaan ennen safarin puoltaväliä ja puu hyppäsi eteen – matka katkesi siihen. Onneksi oli ensiapureki, jossa kaveri sai miettiä mistä puu tuli. Safari oli yksi Suomen parhaita ja se sai kiitosta monelta taholta. Nyt voi muistella kun lunta ei ole. Tästä safarista on myös video.
 

Marko Pienimäki

Mieleenpainuvimpia hetkiä Kurikasta edustaa muistoissani, kun Jyllinkosken sähkölaitosmuseon, lähes satavuotias laivamoottori vanhus, hörskähti käymään vuosikymmenien unien jälkeen. Paljon muutakin mielenkiintoista koettavaa löytyy Jyllinkosken notkosta.

 

Parhaimmat muistot kuitenkin liittyvät mummolaan, Kurikan Panttilaan, seitsemänkymmentä luvun puolivälin jälkeiseen aikaan. Mumma ja Paappa (Sanna ja Jaska) pitivät pienenpientä kioskia, Nopankyläntien varressa, vastapuolella, nyt jo metsittynyttä urheilukenttää. Limunaatia, jäätelöä, pilsneriä ja karkkia. Kioskissa oli oma, tuoksunsa, jota en ole sittemmin missään muualla kohdannut. Harmittaa, ettei tuosta pienestä keltaisesta kioskista ole yhtään kuvaa. Jos joltain löytyy, niin lisätkää.
 

Kalle Nattila

Asuin Kurikassa nuoruuteni. Muutettuani opiskelemaan tapasin nykyisen puolisoni. Kun vein hänet ensi kertaa Kurikkaan vanhempieni luo käymään, halusin tietenkin näyttää hänelle kaikki paikkakunnan oleellisimmat nähtävyydet. En kuitenkaan itsekään ole varsinaisesti alkuperäinen kurikkalainen, joten paikallistuntemukseni ei riittänyt paikantamaan Kusikiveä pusikon peitosta. Pettymys olikin meillä molemmilla suuri, kun etukäteen hehkuttamaani nähtävyyttä ei löytynytkään. Onneksi hän ei kuitenkaan siitä säikähtänyt ja yhteiselomme jatkuu yhä, vaikka ensi vierailusta Kurikkaan on kulunut jo pian 10 vuotta.
 

Anna

Asuin elämäni ensimmäiset vuodet Jalasjärven keskustassa 1984-1986. Muistan kuinka pelottavat rappuset talossamme oli, tulin ne kerran päälläni alas, ja siskoni huoneeseen ei saanut mennä. Olin kolme kun muutimme pois, mutta osaan vieläkin kertoa millainen kotimme oli ja missä järjestyksessä huoneet olivat, ja äidin ompeluhuoneessa oli sininen tuoli. Muistan myös kuinka kävelimme syömään jäätelöä kolmostien varrella olevalle huoltoasemalle, nimi viittasi kolmostiehen..Jos oikein pinnistelen, siellä taisi olla punaiset nahkaloossit?
 

Hanne

Muistan kun pari vuotta sitten ajeltiin kaverini Marjutin kanssa Seinäjoelta Jurvaan kouluun ja matkalla nähtiin monta eri eläintä, mm. jänis, hirvi, fasaani ja kettu.
 

Eveliina