• Kerro mieleenpainuva muistosi
    Kurikasta, Jurvasta tai Jalasjärveltä.

  • Tarkistamme viestisi ennen julkaisua.

Rakas syntymäkotini Lehtohaantiellä, siellä asuu uudet asukkaat. Isä ja Äiti nukkuu nurmen alla Kurikan kauniilla hautausmaalla. Mulla on paljon rakkaita muistoja Kurikasta ja vaikka oon ollut pois sieltä vuosikymmeniä, niin se on aina mun kotipaikka ja rakas.

 

Kirkko on niin ihana, vedet tuloo silmiin kun sen ohitte ajaa ja vilunväreet menee. Siellä kirkossa monet rakkahat muistot, iloiset ja surulliset. Aina kun kysytähän mistä sä oot kotoosi, niin ylpeänä kerron Että Kurikasta ja kropsua eväsnä.
 

Marjo-Riitta

“Minä en ikinä Kurikkaan palaa” väitin vielä muutama vuosi sitten. Elämä päätti toisin ja palasimme kahta lasta rikkaampana kotiseudulle. Koskaan en unohda sitä mahtavaa tunnetta, kun lämmitin ensimmäistä kertaa vastaremontoidun talon saunan ja istuin lauteille. Olin kotona.
 

Maalla on mukavaa

Lapsuuden koti Palomäenkylässä Kurikassa. Isä, äiti ja veli. Turvallisuus välittäminen huolenpito. Oma koti Panttilassa. Turvallisuus, rakkaus, välittäminen. Kurikka, minun kaupunkini, kaikki mitä tarvitsen.
 

Leena

Kurikan markkinat on vaan aina pysyny mukavana tuttujen tapaamis tapahtumana, pakko aina käydä, vaikkei mitää ostaasikkaa. Yks huluvatoon muisto liittyy kauas vuosien taa markkinajuoksuhun, kun parahan ystävän kans roikastettihin pukujuoksus yhtenä vuonna paimenflikkana ja hormoonilehemä Dianana…. Voitto tuli, ja palakinnoksi saatihin Tamagotchit 😂 Kova hoitaminen oli! Kaikkia piti aina konhottaa! 😀
 

Terhi

Hiihtolatu Paavalin vuorelle Kurikassa

 

Hiihdin isäni kanssa, joka oli opettaja keskuskoululla umpihangessa tehden latua koululaisille. Koulun hiihtokilpailuissa pärjäsin. Ohitin luokkakaverin Merjan ja hän huusi perääni:”Irma, orota!” Sain lisävauhtia huudahduksestaan. Hopealusikoita hiihdin useasti tuttua latua, mutta luokkakaveri Siskoa en voittanut, sillä hän oli luokan pisin tyttö ja harrasti hiihtoa.
 

Irma Kivimäki-Turja

Lukuisat laavuilut Jurvassa ja ne ihanat kesäyöt. Rakkaimpana oma koti siellä ja se lähimetsä. Myös sienestäminen isovanhempien kanssa on ollut kova juttu!
 

Elina

Muutama vuosi sitten tykyiltiin työkavereiden kanssa Jurvassa kävellen Kurjen kierroksen reitistöä. Sää suosi, ilma oli kaunis ja kirpsakka, luonto tiedettiin jo etukäteen mahtavaksi. Matkalla turistiin työ- ja kotiasioita sulavasti rinnakkain. Taukopailalla pysähdyttiin syömään omat eväät, yksi työkavereista ilahdutti muita jakamalla omenahyväskää. Matkalla takaisin poikettiin Sellassa. Yksi parhaista tyky-päivistä minun työurallani!
 

Sara

Ostin Kurikka-kirjan muistoksi muutettuani toiselle paikkakunnalle. Yllätyksekseni löysin kuvan Kurikan hautausmaalta jouluaattona, jossa olimme viemässä isovanhempieni haudoille kynttilöitä.
Olipa kaunis näky, kun kynttilät paloivat pimeässä haudoilla.
Vierailu haudoillakin jäi ikimuistoiseksi.
Silloin Vuoden vaihteessa Kurikasta tuli Kaupunki.
 

Heli Yli-Mäyry

Ensimäinen oikea rakkaus, ensimäinen oma koti ja piha. Ensimäiset aikuisuuden murheet sekä ilot sekä onnen hetket ja onnistumiset on koettu keskellä rauhallista Jurvaa. Maisemat sekä hiljaisuus on tuonut paljon iloa. Ihanat lenkkipolut ja sällin maisemat on Jurvasta jäänyt myös mieleen. Ihmiset ympärillä, kaikki toisilleen tuttuja. Jos joskus vielä saisi palata Jurvaan turvaan.
 

Eveliina

Turvallinen lapsuus. Aina oli leikkikavereita naapurissa, omien sisarusten lisäksi. Paras paikka oli mummola. Siellä ei tarvinnut pelätä edes ukkosta. Paappa istui ikkunan ääressä ja seurasi ettei tule tuhoja. Mumma istui keinutuolissa ja kutoi. Se turvallisuus ja läheisyys on kantanut koko elämän, jopa ammatinvalintaani, Elämä kuljetti koulujen kautta maailmalle. Nyt eläkeläisenä ja itse mummana, Kurikka on alkanut kiinnostaa, josko joskus…..
 

Mumma