• Kerro mieleenpainuva muistosi
    Kurikasta, Jurvasta tai Jalasjärveltä.

  • Tarkistamme viestisi ennen julkaisua.

Täällä on sellainen olo, ettei ole poissa kotoa.

 

Jii

50 vuotta sitten veljen kanssa kerättiin maalaiskananmunia Kurikan maatiloilta Vientikunta Munalle. Mieleeni jäi kevättalvella pehmeät ja tarkasti ajettavat sivutiet ja emäntien tarjoamat hyvät kahvit.

 

pena

Haku Päällä -festivaalien Eukonkannossa mieheni kanssa! 🙂

 

Essi

Elettiin 70-luvun alkua. Olin pyöräilemässä kylillä, ikää minulla oli noin 12 vuotta. Kun olin tulossa kotiin koivukujaamme pitkin, kuulin hätähuutoa kotoa päin. Matkaa oli jäljellä noin 450 metriä, kujamme pituus oli noin 1000 metriä. Kiihdytin pyörällä niin paljon kuin ketjuissa oli varaa, ja pyörä lensi rähmälleen pihaan. Karjakeittiön ovi oli auki. Veli, 4 vuotta, oli pudonnut vesialtaaseen, joka oli kanttiinsa toista metriä ja johon vesi valui jatkuvana virtana. Siitä otettiin eläimille vesi sekä kuuma vesi pataan.
Veli piti kaksin käsin betonialtaan reunasta kiinni, nenänpää juuri ja juuri enää pinnalla. Hän oli hakenut leikkeihinsä vettä altaasta kiiveten “tonkan” päälle ja horjahtaen siitä altaan puolelle. Sain hänet ylös. Muu väki oli myös tullut sisätiloista metelin herättäminä katsomaan, mitä oli sattunut. Talossa radio oli liian lujalla ja kaikki ovet kiinni, eivätkä avunhuudot olleet kantautuneet sisätiloihin.
Monesti tapahtumaa on muisteltu ja siitä opimme, että aina pitää paimentaa mitä lapsemme tekee. Aina voi sattua mitä vaan.

Mikko Säntti

Teinivuosien rakas ja tärkeä ystäväni Mirkku asui Kurikassa. Hänen kanssa Kurikan raiteilla tallattu ja monia mukavia hetkiä yhdessä vietetty ❤
 

Johanna

3 vuotta sitten karistimme mieheni kanssa kaupungin pölyt jaloistamme ja muutimme Jurvaan. Täällä on tilaa hengittää ja saa katsella vuodenaikojen vaihtoa aitiopaikalta omilta portailta nauttien hiljaisuudesta ja tällä hetkellä kevään tuoksuista.

 

Anne

Miehen sukulaisten luona on tullut käytyä monia kertoja, mies ja kolme lasta sekä minä.
 

Ritva Saarakkala

Eletään 60-luvun puoliväliä. Perheeni – isä, äiti ja kaksi sisarusta – muutamme Kurikaan. Lähikaupan tädit tarjoavat ensikosketuksen paikallismurteeseen, joka kuulostaa kummalliselle itämurteita puhuvan korvassa. Kouluunmeno jännittää – kansakoulun kolmas luokka, outo rakennus, uusi opettaja ja vieraat koulukaverit.

 

Ensimmäisellä välitunnilla kuljen vääristä ovista ”isojen puolelle” ja ihmettelen, missä oikein olen. Toisella välitunnilla osaan jo seurata luokkaisiani, mutta jään yksin seisomaan. Pian luokseni saapuu tyttöjoukko, joka ystävällisesti esittäytyy ja kysyy: Voisimmeko olla kavereita? Meiju, Leila, Paula ja Ulla. Teillä on ikuisesti paikka sydämessäni!

 

”Maahanmuuttaja”-Leena

En muista tarkkaa vuotta, kun kusikivellä oli juhlavuosi. Joskus 90-luvun puolessa välissä se oli. Kurikassa järjestettiin näytelty kulkue, jossa kuningatar kävi pissalla kiven takana. Olin silloin lapsi, ja tuo oli erittäin jännittävä tapahtuma paikassa, jossa ei koskaan tapahtunut mitään.

 

Miesystäväni käydessä ensimmäistä kertaa Kurikassa, näytin hänelle kusikiven. Tuohon kiveen yhdistyy minusta jotain oleellista kurikkalaisuudesta – mitättömästä kivestä on tehty erityinen ja siitäkin ollaan ylpeitä, huumoria unohtamatta 🙂 Mieltä lämmitti, kun Hesarikin oli taannoin maininnut kusikiven matkailujutussaan.

 

Inkeri

Nuoruuden kalastusreissut Mallen ja Villen kanssa pitkin Kurikan vesistöjä olivat mieleenpainuvia ja rentoja reissuja. Näillä joskus sattui ja tapahtui. Yhden reissun polkupyörän takavanteen kohtalo lienee kertomisen arvoinen.

 

Itse olin polkupyörällä liikkeellä, mutta kavereilla oli mopot ja monesti mopolla saatettiin auttaa pyöräilijöitä jopparista tuuppaamalla, niin kuin tapahtui tälläkin kertaa. Monttuista hiekkatietä mentiin ja edessä oli iso kuoppa tulossa, jota piti väistää. Oma väistö onnistui ja toki takana työntävä mopo väisti myös, mutta eri suuntaan kuin minä. Niinpä mopon etupyörän pultti osui polkupyörän takavanteen pinnoihin, jotka tietenkin meni poikki. Pyörällä ajaminen muuttui aika vaikeaksi, mutta suuremmilta vahingoilta vältyttiin. Tuiskun Pyörä laittoi vanteen takaisin kuntoon seuraaville kalareissuille.

 

Siili