”Tämä talo rakennettiin paapalle osuuskaupaksi 50-luvulla ja myös mummu pyöritti täällä postia 80-luvulle asti. Vuonna 2003 päätimme mieheni Tommin kanssa ostaa sen itsellemme ja aloitimme remontin, joka tuskin koskaan päättyy, kun katon alla on 500 neliötä.

Tuntuu oikealta asua täällä, missä yhdistyvät minun sukuni historia ja meidän itse rakentamamme historia. Aina vain vintiltä putkahtelee esiin vanhoja kaupan tavaroita ja puutarhasta mummun istuttamia kukkia. On hauskaa, kun isovanhemmat muistuttelevat näin olemassaolostaan.

Saamme asua maaseudun idyllissä, mutta samalla valtatien varressa. Täältä on hyvät yhteydet kulkea kaikkialle, minne on tarve mennä. On myös arvokasta, että lapsemme saa leikkiä lapsuutensa leikit näissä väljissä maisemissa.”