”Koko juttu lähti kymmenen vuotta sitten vaimoni Outin aloitteesta, joka oli umpihelsinkiläinen. Hän rupesi puhumaan, että eikö olisi mukava muuttaa Kurikkaan. Viivi oli silloin yksivuotias, ja 15-vuotias isoveli Sebastian löysi mieluisan opiskelupaikan Koulutuskeskus Sedusta.

Muutimme isäni kotitilalle Kurikan Syväojankylään. Perustin maatalouden rinnalle konepajan, ja nyt teemme URHO-pyörätuoliramppeja valtakunnallisille markkinoille.

Kotiuduimme käytännössä heti, vaikka koko elämä piti tietysti rakentaa uudelleen. Täällä myös harrastusmahdollisuudet ovat huippuluokkaa. Viivin kanssa heitämme yhdessä voltteja Eira Nevanpään Taideliikuntakoulussa.”