16 Feb Paula Pohjola

Paljon riittää muistoja Kurikasta, jossa vietin lapsuuteni ja nuoruuteni. Esimerkiksi Luovankylässä Likolahden uimakoulu kesäisin. Siellä opin uimaan ja sukeltamaan. Välillä leikittiin isolla nurmikkoalueella. Uimakoulussa käytiin monena vuonna ja uimamaisterin tutkintoon piti hypätä 5 metriä eli sillalta. Itse en hallahousuna hypännyt edes kolmesta metristä, joten kandikin jäi suorittamatta. Kivaa oli silti.

 
Loukajanvuorella oli kiva kiipeillä kesällä ja talvella sai huimat laskut suksilla tai liukulaudalla.
Mamman luo Salonkylään pyöräilin korpikujan kautta. Sieltä haettiin kannulla maitoa ja monesti jäin yöksikin. Talvella pääsi veljen mopon kyydissä hankikantoa pitkin suoraan peltojen yli. Talvisin luisteltiin jäätyneissä saviprunneissa.

 
Aku Ankka -mies eli lehtimyyjä kiersi talosta taloon ja taas jatkettiin tilausta.
Tietystii välillä piti perata kukkatarhoja ja mansikkamaata, mutta melko huolettoman lapsuuden sain viettää.