Inkeri

En muista tarkkaa vuotta, kun kusikivellä oli juhlavuosi. Joskus 90-luvun puolessa välissä se oli. Kurikassa järjestettiin näytelty kulkue, jossa kuningatar kävi pissalla kiven takana. Olin silloin lapsi, ja tuo oli erittäin jännittävä tapahtuma paikassa, jossa ei koskaan tapahtunut mitään.

 

Miesystäväni käydessä ensimmäistä kertaa Kurikassa, näytin hänelle kusikiven. Tuohon kiveen yhdistyy minusta jotain oleellista kurikkalaisuudesta – mitättömästä kivestä on tehty erityinen ja siitäkin ollaan ylpeitä, huumoria unohtamatta 🙂 Mieltä lämmitti, kun Hesarikin oli taannoin maininnut kusikiven matkailujutussaan.