FIILIKSET, KOKEMUKSET JA TULOKSET | JOULUKUU 2017

Moniin saappaisiin

Kurikan kaupungin yritysasiamies hyppäsi vuoden 2017 aikana konkreettisesti yrittäjien saappaisiin. Anne yrittää –tempauksen ideana oli, että yritysasiamies tekee yrittäjän kanssa yhdessä töitä päivän ajan ja oppimista tapahtuu puolin ja toisin.

 

MISTÄ KAIKKI ALKOI?
Sähköposti Juha Luukolle 25. marraskuuta 2016
”Olin äsken lenkillä kun sain tämän idean ja melkein piti juosta koneelle! Sorry siis ajankohta just ennen viikonloppua, mutta tiedät kyllä etten osaa olla hiljaa ku on asiaa, saati (hyvä) idea! Mitä mieltä oot, jos “yritysasiamies palveluksessasi” oliski ihan kirjaimellisesti? Eli olisin yhden työpäivän kuukaudesta yrityksessä, eli yhteensä 12 yrityksessä ens vuoden aikana? Yritykset sais tavallaan hakea tähän ja sitte me valitaan 12 mahdollisimman erilaista työtehtävää/yritystä. Laittavat mut sitte maalaamaan (ei kannata) tai tarjoilemaan kahvia (parempi idea). Voisin pitää tästä päiväkirjaa/kolumnia paikallislehtiin ja someen ja sitte vuoden päästä Kurikka Nyt -lehteen tulis juttu kaikista paikoista. Mulle tulis erilaista näkökulmaa ja ideaa myös ihan päivittäiseen työhön. Eikös oo hyvä idea?!”

 

Viestin jälkeen asiat lähtivät nopeasti liikkeelle. Juhan siunauksen jälkeen myin idean henkilö henkilöltä eteenpäin ja vastaanotto oli innostunutta jokaisen kohdalla. Esittelin asian elinkeinojaoston joulukuun kokouksessa, jonka jälkeen kiirehdinkin jo mainoskuviin.

 

MIKSI IHMEESSÄ?
Halusin saada erilaista näkökulmaa ja ideaa päivittäiseen työhöni Kurikan kaupungin yritysasiamiehenä. Tavoitteena oli muodostaa laajemmin käsitystä yrittäjien arjesta. Lisäksi ajatuksena oli markkinoida yrittäjäkaupunkia ja Yrityspalvelupiste Formun palveluita uudella tavalla vuoden 2017 aikana.

 

TUUMASTA TOIMEEN
Kampanja julkaistiin 27.12.2016 Facebookissa ja se sai heti innostuneen vastaanoton.  Jo ensimmäisten päivien aikana julkaisut tavoittivat sosiaalisessa mediassa yli 17 000 henkilöä.

 

Kurikkalaisilla yrittäjillä oli mahdollisuus hakea kampanjaan 10.1.2017 mennessä. Kahden viikon aikana mukaan ilmoittautui 35 yritystä. Mukaan ilmoittautuneet yritykset jaettiin kuuteen toimialaan ja näiden joukosta arvottiin kuusi työpaikkaa tammi-kesäkuulle. Yritykset olivat: Koskenojan Tila Oy (maitotila), Jurvan Asuste (vaateliike), Rumko Oy (metallipaja), Tainan Paja (kulta- ja koruseppä), Väripiirto Oy (rakennusliike) ja Perinnerakentaja Leo Lönnroth Oy. Blogi julkaistiin 14.2.2017, eli samaan aikaan kuin kurkkaa.fi lanseerattiin.

 

Haku jatkui toukokuussa ja loppuvuoden (heinä-joulukuu) yritykset arvottiin samalla tapaa 56 yrityksen joukosta. Yritykset olivat Rinta-Kurikan Ratsutila, Keltainen Kookos (kuosisuunnittelu ja neulevalmistus), Nuohous ja Ilmastointi Tohtorit Oy, Hyväkone (maatalouskoneiden ja –laitteiden valmistus ja maahantuonti), A-Saundi Studiot (musiikkistudio) ja Perhekoti Koskela (sijaishuolto, lastensuojelu).

 

FIILIKSET JA TULOKSET
Lyhyesti sanottuna vuosi kaikkine kokemuksineen oli h-u-i-k-e-a! Kampanja antoi enemmän kuin olisin aikoinaan osannut ajatellakaan. Jokainen työpäivä jännitti omalla tavallaan ja pari miltei unetonta yötäkin taisin viettää. Yrittäjät luottivat ja antoivat minun oikeasti tarttua työhön. Tutustuin yrittäjien arkeen ja ihmisiin yrittäjien takana. Kävimme syvällisiä keskusteluita päivien mittaan ja nauruista päätellen ikävuosiakin tuli lisää. Koen olevani etuoikeutettu, että pääsin näkemään ja kokemaan näin paljon.

 

Joulukuun alkupuoleen mennessä kampanjaan liittyen tehtiin 43 Facebook-julkaisua, jotka tavoittivat yhteensä yli 85 000 henkilöä. Vuoden aikana käytin työpäiviin ja blogikirjoituksiin 120 työtuntia, otin 1021 valokuvaa, julkaisin 13 blogipostausta, puhuin kameralle 22 minuuttia ja annoin 12 diplomia. Kampanjan aikana  blogin etusivu tavoitti yli 4800 lukijaa ja yhteensä kaikkia blogin sivuja on katsottu miltei 7 500 kertaa. Aiheeseen liittyen julkaistiin 9 lehtijuttua ja 2 lehti-ilmoitusta sekä jaettiin 1400 esitettä. Työajan lisäksi rahaa kampanjaan käytettiin noin 3200 € ja uskallan väittää, että jokainen euro tuli tavalla tai toisella kaupungille takaisin.

 

Vuoden aikana Yrityspalvelupiste Formun palveluiden tunnettuus on kasvanut. Lukuisien palautteiden ja kannusten myötä kampanja on alentanut yrittäjien kynnystä hakeutua kaupungin yrityspalveluiden piiriin. Olen saanut aidosti lisäarvoa ja oppia päivittäiseen työhöni. Toivon ja tiedän yrittäjien palautteenkin perusteella, että kampanjaan osallistuneille jäi jotain kättä pidempää oman työnsä tueksi:

 

“Omaan työpäivään toi piristystä ja halua jakaa lisää tietoa alastamme sosiaalisen median ja avointen ovien päivien avulla.” 

 

“Tuli olo, että Kurikkaa kaupunkina kiinnostaa omat yrittäjänsä.”

 

“Anne oli myös hyvin kannustava liiketoiminnan kasvattamisen suhteen. Kannustaminen on juuri se mitä yritykset monesti tarvitsevat arkeensa, koska monesti yrityksen päättäjät jäävät yksin omien ajatustensa kanssa.”

 

“Henkilökohtaisesti koin hyvänä tarkastella ja peilata itseäni työssäni, kun pidin sinua luotettavana työkaverina ja keskustelukumppanina. Päivä antoi pontta itsetutkisteluun ja kehittämisajatuksiin.”

 

“Parasta päivässä oli, että sain jakaa avoimesti ja luottamuksellisesti ajatuksiani, suunnitelmiani ja huoliani sellaisen henkilön kanssa, joka pystyi kuuntelmaan ymmärryksellä ja antamaan joitakin vinkkejä ja lisäämään uskoa.”

 

“Annen läsnäolo rikkoi sopivasti omat “pinttyneet” tavat tehdä hommia. Taas kerran näki, että mitään ei saisi pitää itsestään selvänä.”

 

Suurimmat kiitokset kampanjasta kuuluu ehdottomasti rohkeille yrittäjille, jotka lähtivät ennakkoluulottomasti mukaan. Vuoden varrella tukena on ollut myös markkinoinnin rautaiset ammattilaiset Luova Konttori BSTR:lta ja videovelho, opiskelija Tapio Rinneaho. Lisäksi ilman apulaiskaupunginjohtaja Juha Luukon ja silloisen elinkeinojaoston puheenjohtaja Rami Ala-Nisulan tukea ja kannustusta olisi kampanja jäänyt toteuttamatta.  Kiitos, että luotitte ja annoitte minun toteuttaa kampanjan juuri tällä tavalla!

 

Kampanjan päättymisen myötä jään joululta äitiyslomalle ja Kurikan kaupungin elinkeinopalveluiden osalta tehtävääni jatkaa Tarja Sandvik. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan, toivottavasti ainakin uusia ideoita ja näkökulmia. Kiitos mukana kulkemisesta!

 

<3 Anne

PERHEKOTI KOSKELA OY | JOULUKUU 2017

Anne yrittää perhekodissa

Kurikan kaupungin yritysasiamies hyppää vuoden 2017 aikana konkreettisesti yrittäjän saappaisiin. Anne yrittää –tempauksen ideana on, että yritysasiamies tekee yrittäjän kanssa yhdessä töitä päivän ajan ja oppimista tapahtuu puolin ja toisin. Anne yrittää -hakuun ilmoittautui 56 yritystä, joista arvottiin vuoden jokaiselle kuukaudelle työpaikka päiväksi.

 

Kahdestoista ja viimeinen Anne yrittää –päivä kuluu Leena ja Esa Koskelan opeissa Kurikan Panttilassa. Pakkasaamu ja hiljalleen leijailevat lumihiutaleet tuovat oman tunnelmansa aamuun, kun ajelen kohti Perhekoti Koskelaa.

 

Aamun hulina on jo takanapäin, sillä perheen lapset ovat lähteneet kouluun. Koskelan perhekodissa on seitsemän paikkaa ja lapset ovat iältään 10-15 –vuotiaita. Osa lapsista on ollut Koskelassa jo vuosia, osa vasta pari kuukautta. Aloitamme aamun rennosti kahvin merkeissä, sillä poikkeuksellisesti tänään kummallakaan työntekijällä ei ole työvuoroa. Ala on minulle vieras, joten käymme läpi asioita perin pohjin.

 

Lapsi voidaan tarvittaessa sijoittaa joko perhehoitoon, ammatilliseen perhekotiin tai lastensuojelulaitokseen. Koskelan perhekoti on nimenomaan ammatillinen ja heiltä edellytetään vahvempaa osaamista kuin tavallisilta perhekodeilta, mikä mahdollistaa erityistä hoitoa tarvitsevien henkilöiden sijoittamisen perhehoitoon (lähde: THL). Päätöksen lapsen sijoituksesta tekee kunkin kunnan sosiaalityöntekijät. Koskelan perhekoti on osakeyhtiö ja heillä on määritelty vuorokausihinta, joka sisältää kaiken lapsen tarvitseman.

 

Esa ja Leena aloittivat sijaisvanhempina vuonna 1992 ja perhekoti perustettiin vuonna 1999. Leena työskenteli tuolloin psykiatrisena sairaanhoitajana ja Esalla on taustaa huonekalu- ja metallialalta. Siirtymä sosiaalialan yrittäjiksi tuli luonnostaan ja yrittäjyys on ollut alun alkaenkin elämäntapa. Vuosien varrella noin 40 lasta on kasvattanut siipiään Koskelassa, joista edelleen he ovat tekemisissä miltei 30 kanssa. Perhe-sanasta huolimatta Leena ja Esa ovat Leena ja Esa, eivät äiti ja isä. He ovat kuitenkin lasten psykologisia vanhempia, joihin lapset turvaavat ja keihen heillä on kiintymyssuhde.

 

Lasten lisäksi tärkeä osa arkea ovat koirat Aatu, Matias ja Lilli. Nämä kolme karvakaveria pyörivät jaloissa, kun Leena lähtee kauppaan ja minä jään tyhjäämään tiskikonetta ja laittamaan pyykkejä kuivumaan. Samalla ehdimme Esan kanssa käydä läpi alaa ja arkea. Puhumme paljon myös siitä, miten esimerkiksi kurittomuuden rooli on noussut huostaanottojen syissä. Lisäksi syitä on moninaisia, kuten päihteet, olosuhteet tai kyvyttömyys vanhemmuuteen. Tarinat ovat surullisia ja omatkin murheet saavat taas oikeat mittasuhteet.

 

Leenaa tulee tapaamaan yhden lapsen äiti ja jatkamme Esan kanssa päivää lounasta tehden. Perheen sydän on selvästi keittiö, jossa on tilaa suurelle väelle. Pihapiirissä on noin 300 neliöisen kodin lisäksi Saranpään talo, jossa asuu perheen vanhimmat lapset. Lisäksi ulkorakennuksessa on elokuvateatteritilat ja muutenkin luonnon helmassa on tilaa hengittää. Kaikki on kodinomaista, onhan suurperheen kodista kyse.

 

Esalla ja Leenalla on ikioma “pakopaikka” järven rannalla, jossa he viettävät vapaapäiviään ilman perhekodin lapsia. Jokainen lapsi tapaa säännöllisesti biologisia vanhempiaan ja/tai isovanhempiaan. Myös joulunajan ja osan kesälomastaan lapset viettävät biologisten vanhempiensa kanssa. Perhekodin porukalla myös matkustellaan miltei vuosittain ulkomaita myöden.

 

Ihailen suuresti Leenan ja Esan sitoutumista ja suurta sydäntä. Kysyn Leenalta mikä työssä on parasta ja vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä.

 

– Perhehoidolla tehdään pieniä ihmeitä ja tällä työllä on iso merkitys. Sitä monesti jää miettimään, mitä lapset nyt olisivat, ellei asiat olisi heidän kohdallaan aikoinaan muuttuneet.

 

Kotimatkalla huomaan olevani syvissä mietteissäni. Miten kirjoittaa blogipostaus, kun en voi kuitenkaan kirjoittaa kuin pienen osan kuulemastani? Pääasia kuitenkin on se, että opin valtavasti alasta ja sain viettää päivän kodissa, joka tekee yrittäjyydellä pieniä ihmeitä huolenpidon saralla. Esan ja Leenan ansiosta kymmenien lasten elämä on päivä päivältä valoisampi.

 

12 työpaikkaa on nyt takanapäin. Miten huikea vuosi tästä tulikaan! Perjantaina 8. joulukuuta julkaistaan yhteenveto vuoden kokemuksista ja tuloksista. Pysy kuulolla!

A-SAUNDI STUDIOT AY | MARRASKUU 2017

Anne yrittää musiikkistudiolla

Kurikan kaupungin yritysasiamies hyppää vuoden 2017 aikana konkreettisesti yrittäjän saappaisiin. Anne yrittää –tempauksen ideana on, että yritysasiamies tekee yrittäjän kanssa yhdessä töitä päivän ajan ja oppimista tapahtuu puolin ja toisin. Anne yrittää -hakuun ilmoittautui 56 yritystä, joista arvottiin vuoden jokaiselle kuukaudelle työpaikka päiväksi.

 

Marraskuun Anne yrittää –kokemus painottuu tällä kertaa ilta-aikaan, kun ajelen pimeydessä kohti Jalasjärven Ahokylän vanhaa kansakoulua. Olen sopinut, että A-Saundi Studion Jussi Autio ja Ari Antila avaavat minulle musiikkistudion saloja, mutta en osaa arvata miten kauniissa ja inspiroivassa miljöössä saan illan viettää.

 

Noustuamme vanhat, puiset ja hiukan natisevat portaat ylös studioon hämmästelen yhdistelmää: upeat, vanhat pönttöuunit, pulpetit ja opetustaulut seisovat uljaasti rumpujen, mikkien ja miksauspöydän kanssa samassa miljöössä. Ellei olisi näin pimeää, avautuisi ikkunasta pohjalainen latomeri. Tämä, jos joku on rento ja luova mielenmaisema!

 

Ennen kuin miehet kertovat tarkemmin yrityksestään, he kysyvät musiikkitaustaani. Se on lyhyt, mutta sitäkin menestyneempi 😉 Vuonna 2002 soitin kolmen biisin verran rumpuja ravintola Pitkä-Jussin bändissä Business is Popissa. Voittohan sieltä tuli, mutta muistaakseni silloin sai lahjoa tuomaristoa. Liekö sillä ollut tekemistä asian kanssa. Miehet toteavat, että pääsen siis koittamaan rumpujen ja tamburiinin soittoa. Hmm, tamburiinin?

 

Samassa ovi käy ja illan asiakas Eija Itävaara tulee paikan päälle. Hän harrastaa laulamista ja haluaa nyt äänittää pari kappaletta itselleen ja lähipiirilleen. Toinen kappale on nimeltään Rakkaus on kaikki, joka on Eijan ja miehensä häälaulu. Ari on tehnyt kappaleeseen etukäteen pohjat ja nyt Eija äänittää ensimmäistä kertaa ammattistudiossa. On mielenkiintoista seurata vierestä asiakkaan alkujännitystä, joka laukeaa kun hän pääsee antamaan oman tulkintansa kauniista kappaleesta. Reilun tunnin session jälkeen asiakas lähtee tyytyväisenä ja kiittelee miehiä kokemuksesta.

 

Yksittäisten laulajien lisäksi studiolla käy paljon kuoroja, bändejä, kansanmusiikkiryhmiä ja tanssiorkestereita. Palveluihin kuuluu äänitys, miksaus ja masterointi (wikipedia: kappaleiden äänimaailmaa tasapainotetaan, yhtenäistetään ja korjataan sekä saatetaan äänenvoimakkuus nykystandardien mukaiselle kaupalliselle tasolle), valmiiksi soitetut pohjat solisteille ja tarvittaessa myös nuotinnuspalvelut, tuottajapalvelut, sävellykset, sovitukset ja vaikkapa C-kasettien ja vinyylilevyjen digitointi CD/DVD-levyiksi.

 

Palvelurepertuaari on laaja, johon Jussi vielä lisää tilausmusiikit ja mainos-spiikit. Tämä on jälleen tärkeä uusi tieto itselleni, sillä valtaosa yrityksistä haluaa ostaa palvelut paikallisesti. Mieleeni tulee heti pari yritystä, jotka voisivat hyötyä omaperäisestä mainosäänestä markkinointiinsa. Muun muassa Lahden MM-kisojen radiomainos Juha Miedon äänellä on saatu aikaan miesten studiolla. Molemmat musiikkimiehet ovat päivätöissä muualla, joten yritystoiminta on sivutoimista. Asiakasmäärä on kiitettävä ja mielenkiintoisia projekteja tipahtelee mm. puskaradion kautta.

 

Ilta on vielä nuori, kun Eija lähtee kotia kohti ja edessäni on paljon oppimista. Ari laittaa soimaan Fobia-yhtyeen tulkinnan kappaleesta Mitä kuuluu Marja-Leena. Yhtyeen, jossa muuten Jussi ja Ari molemmat soittavat aktiiviaika oli 1970-1980-luvuilla. Nyt yli 30 vuoden tauon jälkeen porukka on kokoontunut useita kertoja ja tuloksena on saunottu levyllinen biisejä kasaan. Taustatietojen jälkeen Jussi antaa käteeni tamburiinin. Hän vie minut studion puolelle ja laittaa perässään oven kiinni. Samassa kuulen luureista, että soita kertosäkeistöihin. Jaahas, viimeksi olen tainnut edes nähdä tamburiinin ala-asteella! Puna nousee poskille ja mietinpä taas mihin olen itseni laittanut. Joka tapauksessa kokemus on hauska ja soitto soi.

 

Kappaleen jälkeen siirryn seuraamaan Aria miksauspöydän ääressä. Osaltaan soitto meni sinne päin, mutta Ari tekee taikojaan. Miehet kertovat, että soittoni päätyy Fobian levylle. Nyt sitten olen levyttävä tamburiiniartisti, mahtavaa! Tunnelma on silmin nähden rentoutunut ja asia naurattaa minua mennen tullen. Enpä olisi vuosi sitten arvannut mitä kaikkea saan työpaikoissa kokea.

 

Nyt on Jussin vuoro siirtyä studion puolelle. Hän näyttää miten rummut mikitetään ja siirtyy soittamaan. Seuraan Aria ja hämmästelen miksauspöydän nappuloita. Hän kertoo olevansa mukana Cakewalk Sonarin testiryhmässä, joten hän pääsee kokeilemaan ja testailemaan miksausohjelman uutuuksia ennen muita. Keskusteluissa vilahtelee sanat feidaus, triggeri, klikkiin soittaminen, metronomi, midiraita… jossain vaiheessa luovutan, enkä enää kysele jokaisen sanan tarkoitusta. Kaikissa ammateissa on omat sanavarastonsa, kuten tässäkin.

 

Ilta alkaa olla lopuillaan, mutta pääsen vielä Jussin rumpujen taakse. Viime kerrasta on aikaa ja meinaan lyödä hanskat tiskiin. Eiku. Eiku. Äh.

 

Nauru raikaa, kun Ari huikkaa kameran takaa:

– Etkö sä osaa syödä purkkaa ja kävellä samaan aikaan?

 

Naurun lomassa lopulta beatin peruskomppi onnistuu ja ilta on paketissa.

HYVÄKONE OY | LOKAKUU 2017

Anne yrittää työvälinevalmistajana

Kurikan kaupungin yritysasiamies hyppää vuoden 2017 aikana konkreettisesti yrittäjän saappaisiin. Anne yrittää –tempauksen ideana on, että yritysasiamies tekee yrittäjän kanssa yhdessä töitä päivän ajan ja oppimista tapahtuu puolin ja toisin. Anne yrittää -hakuun ilmoittautui 56 yritystä, joista arvottiin vuoden jokaiselle kuukaudelle työpaikka päiväksi.

 

Aloittaessani lokakuun Anne yrittää –päivää, en vielä tiedäkään miten vauhdikas ja monipuolinen päivä on edessä. Lähden ensitöikseni yrittäjä Tuomo Keskimäen kanssa kierrokselle halliin ja Sirkka Havimäki jää etsimään haalaria päivän tulokkaalle. Kierroksen päätyttyä pääsen saman tien ajamaan pienkuormaajan kuorma-autosta pois, eikä siinä ehditä haalareita odotella. Olen tehnyt Hyväkoneelle yrityskäynnin muutama vuosi sitten, mutta muistinvirkistykseksi Tuomo käy läpi yrityksen tarinaa ja taustaa.

 

Hyväkone Oy on perustettu Kurikassa vuonna 1993 Yrjö, Ismo ja Vesa-Matti Keskimäen toimesta. Nykyisin omistajina ovat veljekset Tuomo ja Ismo Keskimäki sekä serkku Vesa-Matti. Hyväkone Oy myy, markkinoi ja maahantuo koneita, laitteita, tarvikkeita ja varaosia mm. traktoreihin, perävaunuihin ja pienkuormaimiin. Tytäryhtiö Hykoteam Oy on työlaitevalmistaja, jonka Camion-tuotteita ovat mm. pienkuormaajan työlaitteet, traktorin ja kurottajan työlaitteet, keinutelit sekä perävaunut ja muut maatalouden laitteet. Toimipaikkoja on Kurikan Ikarin lisäksi Pirkkalassa, Espoossa, Mustasaaressa ja Pohjois-Suomen kontakteista vastaa oma edustajansa. Yrityksellä menee hyvin, sillä tänä vuonna on tulossa 6 % kasvua edellisvuoteen. Yhteensä yritykset työllistävät 15 työntekijää, joista tänään tutustun lähinnä Hyväkoneen tyyppeihin.

 

Sirkka huikkaa, että työvaatteet odottavat toimiston puolella. Kasvaneen fyysisen olomuotoni vuoksi haalarin pukeminen hitusen ahdistaa. Nauru raikaa toimistolla, kun joku keksii että haalarin vetoketjunhan saa molemmista päistä auki, jättäen juuri sopivasti tilaa vatsalle! Pääsen Simo Savelan kanssa hommiin ja alamme tarroittaa ja hyllyttää varaosia. Pääsen heti aamusta trukin rattiin ja se vasta on mukavaa! Tarkistan pariin otteeseen, että tarkoittaako Simo että minä, siis minä, ajan trukkia ja nostan lavan viiden metrin korkeuteen? Simo nyökkää, laittaa kilpikonnavaihteen trukkiin ja antaa ohjeita kameran takaa. Tämä pitää ikuistaa! Homma sujuu niin hyvin, että saan vielä siirtää kesärenkaatkin ylennöksille.

 

Ennen lounasta pääsen vielä ajelemaan pyöräkuormaajalla, kun Tuomo testaa Camionin monitoimikauhaa. Hyödynnän Tuomon kiireiset työpuhelut ja ajan pariin otteeseen rinkiä ulkona hymyssä suin. Haaveilen pienkuormaajasta mökille, mutta en oikein osaa perustella itselleni miksi ihmeessä sinne sellainen tarvittaisiin. Vesa-Matti keksii ratkaisun. Asiakkaalle on juuri lähdössä pienkuormaajan lisälaite: tyrnipensasleikkuri. Hah, meillähän on monta tyrnipensasta! Ties vaikka toivoisin joululahjaksi pienkuormaajaa.

 

Lounaan jälkeen nauru jälleen raikaa, kun Simo kysyy:

– Haluaisitko olla ihan oikeasti avuksi?

 

Ja minä kun luulin, että olen ollut tehokas ja avuksi jo neljä tuntia! Lähden siis asioille PTP Mäkelään hakemaan kaksoisnippoja. Hakureissun ansiosta tyrnipensasleikkuri pääsee ajallaan kohti asiakasta.

 

Hykoteamin puolella hitsataan ja pääsen sielläkin työntouhuun. Igor näyttää mallia ja minä seuraan perässä. Ihmettelen ääneen, miten hitsausjälki minun jäljiltä on niin aaltoilevaa. Aloitamme alusta ja Igor auttaa. Lopulta jälki on tyydyttävää, kiitos Igorin kädestä pitäen –opin. Tuomo kehuu työntekijöitä ahkeriksi ja itsenäisiksi. Kehut on helppo uskoa, sillä tiimihenki on silmin nähtävää.

 

Iltapäivästä pääsen vielä rengashommiin. Haemme rengashallista Giantin pienkuormaajalla kaksi traktorin rengasta asennuspaikalle, jossa Vennu Männikkö jo odottaa apulaistaan. Rasvaan vanteen reunat ja Vennu siirtää ison renkaan asennuspaikalle. Rengasexpertti näyttää ja opastaa miten rengas laitetaan vanteille. Hämmästelen miten ihmeessä tämäkin työ on tehty ennen kaikenmaailman koneita ja keksintöjä. Teemme työt Vennun kanssa tuossa tuokiossa eikä häntä näytä haittaavaan kaikki kyselyni ja uteluni. Myhäilen tyytyväisenä, että nyt tiedän tästäkin aihealueesta niin paljon enemmän kuin eilen.

 

Päivä alkaa olla lopuillaan. Juomme vielä kakkukahvit ja käymme päivän opit läpi. Uskon, että Hyväkoneen miehetkin ovat tyytyväisiä päivään, sillä moni kyselee tulenko vielä huomennakin. Huikkaan nauraen oven raosta, että tottakai, kunhan saan ajella pitkin pihoja!

 

Ps. Hyväkoneenkin miehet ovat hakeneet vinkkejä Formusta mm. vientiin. Kurkkaa Yrityspalvelupiste Formun maksuttomiin tilaisuuksiin ja muihin palveluihin >>

NUOHOUS JA ILMASTOINTI TOHTORIT OY | SYYSKUU 2017

Anne yrittää nuohoojana

Kurikan kaupungin yritysasiamies hyppää vuoden 2017 aikana konkreettisesti yrittäjän saappaisiin. Anne yrittää –tempauksen ideana on, että yritysasiamies tekee yrittäjän kanssa yhdessä töitä päivän ajan ja oppimista tapahtuu puolin ja toisin. Anne yrittää -hakuun ilmoittautui 56 yritystä, joista arvottiin vuoden jokaiselle kuukaudelle työpaikka päiväksi.

 

Valmistaudun ennen syyskuiselle Anne yrittää päivälle lähtöä kurkkaamalla Nuohous ja Ilmastointi Tohtoreiden kotisivut. Sivuilta löytyy Tohtorit –osio, jossa yhteyshenkilöni Tomi Luomaluhdan kohdalla lukee muun muassa: ”Kuvittelee olevansa kovaki urheelija sekä samaha aikaha some-gurun ja myyntimies Mynttisen yhyristelmä. Läpääsi nuahoojan ammattitutkinnon historian lyhimmällä tyäkokemuksella.” Totean, että esittelyjen perusteella edessä on rento ja huumoripitoinen työpäivä!

 

Sovimme tapaamisen Jurvaan omistaja Jani Kriikkulan luo. Jesse Myllymäki, toinen yrityksen omistajayrittäjistä ei pääse paikalle, sillä hän on koko päivän toisaalla säätämässä haastavaa rakennuskokonaisuutta. Tapaan Tomin ja Janin lisäksi aamupäivän työparini, Keijo Pihlajamäen ja suuntaamme saman tien nuohouksille. Ensimmäinen nuohous tehdään 93-vuotiaan sotaveteraanin, Veikko Nostajan luona. Yrityksellä on Suomi 100 –hengen mukaisesti kampanja, jossa nuohous on juhlavuoden aikana veloitukseton kaikille sotaveteraaneille ja lotille Jurvan, Teuvan ja Kauhajoen alueella. ”Minä annan tälle firmalle isoot kiitokset, kun se näin meitä veteraaneja auttaa”, toteaa Veikko heti alkuunsa. Seuraan ihaillen Tomin ja Keijon läsnäoloa. Asiakas on tyytyväinen työnlaatuun, sekä varmasti siihen, ettei meillä ole kiire minnekään. Kuulemme tarinoita sota-ajoista, jonka jälkeen jatkamme Sarvijoelle.

 

Matkalla Keijo kertoo, että seuraavassa kohteessa pääsen kipuamaan katolle. Veli-Matti ja Anita Tikkala odottavat meitä kahvipannu kuumana. Kiipeämme Keijon kanssa katolle, jossa työsuorituksen jälkeen otamme perinteiset kattoselfiet. Keijo ehkä huomaa minun olevan kylmissään, kun hän lupaa, että seuraavassa kohteessa Sarvijoen entisellä koululla hiki tulee varmasti pintaan. Keijo tekee huolellisesti ja siististi kolmen tulipesän nuohoukset, eikä entisaikojen nokinaamaisesta nuohoojasta ole tietoakaan. Lähdön hetkellä Tikkalassakin asiakaspalaute on erityisen positiivista, joka lyhyellä sivusta seuraamisella on helppo allekirjoittaa.

 

Koulun katto kohoaa niin korkealle, että Keijo ei huoli minua mukaansa. Eniten aikaa vie kuitenkin maanpäällinen työ, johon pääsen osallistumaan. Nuohoamme keskuslämmityskattilan, jossa vierähtääkin aikaa. Keijo on sanojensa mittainen mies! Työ todella on hikistä, mutta mielenkiintoista. Näen työni tulokset ja saan tehdä töitä Keijon opeissa. Nuohouksen jälkeen Tomi kertoo, että siirryn hänen kanssaan kohti Vaasaa ja ilmastointihommia. Aamupäivä meni Keijon kanssa niin rattoisasti, että olisin mieluusti jäänyt hänen matkaansa koko päiväksi. Enkä vähiten sen vuoksi, että nuohoojan näkeminen ensimmäiseksi aamulla tietää kuulemma hyvää onnea.

 

Matka Vaasaan on hyvä hetki käydä läpi Tomin kanssa itse yrityksen tarinaa, tänä vuonna 10 vuotta täyttävää Nuohous ja Ilmastointi Tohtorit Oy:ta. Yrityksen toimialueena on Pohjanmaa ja Etelä-Pohjanmaa, mutta viime aikoina työreissut ovat vieneet tohtoreita yhteistyökumppaneiden kautta muun muassa Ahvenanmaalle, Virroille ja Ruovedelle. Tohtoreilla on kolme palvelulinjaa: perinteiset savuhormien nuohoukset ja siihen liittyvät tulisija- ja hormikorjaukset sekä sisäilmapalvelut aina kartoituksesta urakointiin. Nuohouksen puolella työskentelee kolme tohtoria ja ilmastoinnin parissa 15. Lisäksi toimistolle ja myyntiin on omat vastuuhenkilönsä.

 

Yrityksen kasvu on ollut huikeaa. Vuonna 2016 liikevaihto oli 686 000 € ja työntekijöitä oli yhdeksän. Tänä vuonna liikevaihto tulee olemaan noin 1,1, miljoonaa ja jo tässä vaiheessa vuotta työntekijöitä on 20. Yrityksellä on selkeät tavoitteet: viiden vuoden päästä henkilökuntamäärä on tuplattu ja liikevaihto nelinkertaistettu. Kasvun myötä myös referenssit ovat vakuuttavia: yritys on Suomessa viides, joka saa säätää erittäin haastavia lääkevalmistustiloja. Esimerkkinä tästä on tänä vuonna valmistunut Vaasan keskussairaalan lääkevalmistusrakennus. Puheet kasvusta ovat tietysti musiikkia korvilleni ja kerronkin kaikista mahdollisuuksista sen tukemiseksi. Onneksi kaupungilla on tarjota kattava verkosto yritysten eri tarpeisiin, olipa kyseessä sitten suuret kasvusuunnitelmat tai arkisemmatkin asiat.

 

Vaasan kohteessa meitä odottavat Jaakko Ylihaavisto, Antti Litmanen ja Pauli Finnilä. Tehtävänä on taloyhtiön ilmanvaihtojärjestelmän 10-vuotishuolto. Jokaisessa asunnossa puhdistetaan ilmanvaihtokanavat, koneet ja päätelaitteet sekä vaihdetaan poisto- ja tuloilmapuhaltimen laakerit. Lisäksi taloyhtiön ilmamäärät säädetään ja optimoidaan. Useimmilla tohtoreiden kilpailijoilla laakereiden vaihtopalvelua ei ole saatavilla, vaan puhaltimet vaihdetaan uusiin. Tämä ekologisempi palvelu tekee loppuhinnasta asiakkaalle edullisemman, joka luonnollisesti toimii hyvänä kilpailuvalttina tohtoreille.

 

– Sisäilmapalveluissa mennään aina energiatehokkuus ja sisäilmanlaadun parantaminen edellä. Viimeinen silaus saadaan kattavalla kohderaportilla, josta olemme asiakkailtamme saaneet erityisen paljon kiitosta, Tomi kertoo.

 

Aika ilmastointitohtoreidenkin kanssa menee siivillä ja lähdemme Tomin kanssa kotimatkalle. Autossa ei ole minuuttiakaan hiljaista, kun parannamme maailmaa. Päivä on jälleen kerran ollut kuukauden kohokohta ja luovutan diplomin tohtoreille hymyssä suin. Kiitoksena päivästä saan pitää yrityksen logolla varustetut työvaatteet, joten älkää ihmetelkö jos jatkossa liikenteessä näkyy yksi valetohtori 😉

 

Psssst… Kurkkaa Yrityspalvelupiste Formun maksuttomiin tilaisuuksiin ja muihin palveluihin >>

KELTAINEN KOOKOS OY | ELOKUU 2017

Anne yrittää tekstiilisuunnittelijana

Kurikan kaupungin yritysasiamies hyppää vuoden 2017 aikana konkreettisesti yrittäjän saappaisiin. Anne yrittää –tempauksen ideana on, että yritysasiamies tekee yrittäjän kanssa yhdessä töitä päivän ajan ja oppimista tapahtuu puolin ja toisin. Anne yrittää -hakuun ilmoittautui 56 yritystä, joista arvottiin vuoden jokaiselle kuukaudelle työpaikka päiväksi.

 

Tuntuu, että edellisestä Anne yrittää –päivästä on jo ikuisuus. Viimeksi blogatessani kesää vasta odotettiin ja nyt se on kaukana takana. Tänään säällä ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä luvassa on siistiä sisätyötä Keltaisella Kookoksella.

 

Minut ottaa vastaan innokas ja nuori yrittäjäpariskunta, muotoilija Jenni Laurila ja tradenomi Ari Loukasmäki. Alun perin Keltainen Kookos oli toiminimenä Arin, mutta kun keväällä 2017 vastaan tuli myynti-ilmoitus kurikkalaisesta Storytelleristä, muuttui yritys osakeyhtiöksi ja kotipaikaksi Kurikka. Kuosisuunnitteluun ja kuvitukseen keskittyvän suunnittelutoimiston rinnalle tuli yrityskaupan myötä neuleiden valmistus.

 

Syksy on kiireistä aikaa, kun yrittäjäpari kiertää messuja. Aloitan aamulla tuotteiden hinnoittelun, joihin lisään myös uusia Made in Kurikka –tarroja. Kaikki näkyvyys on tärkeää, joten seuraavaksi lisään logotarrat paperikasseihin. Liimailun ohessa Jenni ompelee Ruokamessujen osastolle sovituskopin verhoa samalla kun Ari nikkaroi myyntitiskiä. Moni asia on yrityskaupan myötä vielä uutta. Tavoitteena onkin seuraavien kuukausien aikana oppia käyttämään kaikkia koneita entistä tehokkaammin, kiertää messuja, kartoittaa lisää jälleenmyyjiä ja panostaa verkkokauppaan. Ajatuksena siintää myös kansainvälinen kauppa, joka onkin oiva aasinsilta yrityspalveluista keskustelemiseen.

 

Jenni ja Ari ovat muuttaneet vasta kesällä kokonaan Espoosta Kurikkaan, joten heillä on kokemusta sekä Etelä-Suomen että Kurikan yrityspalveluista. Mieltä lämmittää kovasti kuulla, että Kurikassa he ovat saaneet innostunutta ja asiantuntevaa apua.

 

– Mua jännitti ihan hirveesti Finnveran tapaaminen, ajattelin että se on oikein leijonan luola. He olivatkin tosi myönteisiä, Jenni kiittelee.

 

Lisäksi yrittäjillä on kokemusta Uusyrityskeskuksesta, Leaderista ja kaupungin elinkeinotoimen palveluista. Muistutan Jenniä, että myös aloitusvaiheen jälkeen on saatavilla monenlaista apua yrittäjän arkeen. Lupaan vinkata syksyllä tulevista tilaisuuksista, joista vienti-ilta kiinnostaa Jenniä eniten.

 

Lounaan jälkeen Jenni kertoo, että pääsen vielä tänään kokeilemaan ketlausta ja ehkäpä suunnittelemaan jonkin kuosin. Ketlaus on neuleen saumojen yhdistämistä ja viimeistelyä, joka kuulostaa ja näyttääkin huomattavasti helpommalta kuin todellisuudessa on. Saan yhden 20 cm sauman viimeistelyyn kulumaan yli tunnin. Huutelen Jenniä tarkistamaan ainakin seitsemän kertaa ja joka kerta Jenni sinnikkäästi purkaa tekeleeni. Syytän välillä silmälaseja, sitten valoa ja tähtien asentoa, kunnes myönnän, että en vain hahmota. Olen kyllä arvostanut tähänkin asti suomalaista käsityötä, mutta arvostus sen kuin nousee. Ketlaus on hidas työvaihe, jota ei voi automatisoida. Kädentaidot maksavat ja laadusta mieluusti maksan.

 

Emme ehdi paneutua kuosisuunnitteluun (kiitos hitaan ketlaustaitoni), mutta Jenni näyttää useita töitään. Hän on suunnitellut tekstiilisuunnittelijakollektiivi Studio Hillan jäsenenä kuoseja mm. Eurokankaalle, kangastukku Tekstiilipalvelulle ja japanilaiselle Lune d’eaulle. Suunnittelun luova prosessi on jatkuvaa ja joskus inspiraatio saattaa iskeä vaikkapa ruokakaupassa sokeripurkin kyljestä.

 

– Suunnittelussa ei ole mitään mystistä taikaa, vaan se on työtä siinä missä muutkin. Esimerkiksi kuoseilla ei ole aina taustalla kovin pitkää ja erityistä tarinaa, vaikka asiakkaat niitä markkinointiinsa kaipaavat, Jenni kertoo kokemuksistaan.

 

Uusien oppien jälkeen iltapäivällä jätän pariskunnan pakkaamaan tavaroita ja toivotan onnea, menestystä ja pitkää ikää uudelle yritykselle.

 

(ps. Videolla mainitsemani Saksan messureissu odottaa vasta tammikuulla, ensi viikolla pariskunta suuntaa Brysseliin.)

RINTA-KURIKAN RATSUTILA | HEINÄKUU 2017

Anne yrittää hevostilalla

Kurikan kaupungin yritysasiamies hyppää vuoden 2017 aikana konkreettisesti yrittäjän saappaisiin. Anne yrittää –tempauksen ideana on, että yritysasiamies tekee yrittäjän kanssa yhdessä töitä päivän ajan ja oppimista tapahtuu puolin ja toisin. Anne yrittää -hakuun ilmoittautui 56 yritystä, joista arvottiin vuoden jokaiselle kuukaudelle työpaikka päiväksi.

 

Lähtiessäni seitsemänteen Anne yrittää –päivään sääennuste lupaa rankkasadetta ja salamointia. Pakkaan reppuun sään mukaiset varusteet ja jo monessa työpaikassa tutuksi tulleet kumpparit. Perillä ratsutilayrittäjä Niina Kandolin huikkaa tervetulotoivotukset tunnelmallisesta Rengin kahvilasta, jossa ensin rauhassa jutustelemme kahvin ääressä yrittäjyydestä ja kurikkalaisesta elämänmenosta.

 

Niina muutti Kurikkaan Sysmästä vuonna 2011 ja perusti Rinta-Kurikan Ratsutilan 2014. Keltaisessa kartanossa asuu 7-henkinen perhe, joiden lisäksi tilalla viihtyy neljä hevosta, poni nimeltä Poni, kaksi kania ja lammasta, kissoja sekä kanalan asukit. Niina on ollut hevosharrastaja lapsesta asti ja tehnyt töitä hevosten parissa mm. vaellustallilla ennen Kurikkaan muuttoa. Ratsutilan perustaminen oli luontevaa ja alusta asti palveluille on ollut kysyntää. Niina järjestää pienryhmille hevosleirejä, kursseja ja ratsastustunteja ympäri vuoden. Monista asiakkaista on tullut hyviä ystäviä vuosien varrella.

 

Iltapäivän sääennusteet ovat onneksemme pielessä, eikä sade kastele. Lähdemme Veskun, Lotan, Buusin ja Köpin luo laitumelle. Maisema on kaunis -kirkko, urheilupuisto ja Kyrönjoki aukeavat eteemme. Niina kertoo jokaisen hevosen luonteenpiirteistä, jonka jälkeen talutamme Veskun ja Lotan talliin.

 

Opastuksen jälkeen saan laittaa Veskun ratsastuskuntoon. Jotain kokemattomuudestani kertoo, että varmistan Niinalta kuinka päin satula tulee… olen kovin innoissani, kun Niina kertoo että pääsen ratsastamaan ennen kuin avoimet ratsastustunnit alkavat. 1980-luvun lopulta löytyy C-kasettiäänite, jossa pikku-Anne kertoo surullisella äänelle miten tippui naapurin Nappe-ponin selästä karrapuskaan. Väitän, ettei muistosta ole jäänyt traumoja, mutta en myöskään muista olleeni koskaan ratsastustunneilla. Kaikki on siis uutta, kun siirrymme kentälle.

 

Niina kertoo, opastaa ja antaa minun osallistua. Hyppään hevosen selkään ja hymy nousee korviin. Muistan kotoa saadut terveiset: ettei ny vain sattuis mitään. Niina on niin luonteva ja ammattitaitoinen, että huomatessani ettei hän enää talutakaan, luotan siihen, ettei hän päästäisi irti ellei tietäisi mitä tekee. Hevosen selässä tuntee erityistä vapautta ja juuri siinä hetkessä tunsin kiitollisuutta, että saan tehdä työkseni tänään juuri tätä.

 

Viiden aikaan saamme seuraa. Iida, Sofia, Hilla ja Vilja osallistuvat ratsastustunnille. Lasten innostus on niin aitoa, että jään seuraamaan tuntia. Kaikki osallistuvat tallin töihin antaumuksella, joka mahdollistaa myös sen, että isommat tallitytöt pystyvät tuuraamaan Niinaa tarvittaessa.

 

Päivä alkaa olla ohi. Olen melko varma, että innostun tulemaan Niinan oppiin jatkossakin. Ymmärrän, että olen saanut kokea vain ripauksen hevostilan yrittäjän elämästä, mutta kuitenkin sen verran, että olen taas hitusen kokeneempi tämän päivän jälkeen.

PERINNERAKENTAJA LEO LÖNNROTH OY | KESÄKUU 2017

Anne yrittää perinnerakentajana

Kurikan kaupungin yritysasiamies hyppää vuoden 2017 aikana konkreettisesti yrittäjän saappaisiin. Anne yrittää –tempauksen ideana on, että yritysasiamies tekee yrittäjän kanssa yhdessä töitä päivän ajan ja oppimista tapahtuu puolin ja toisin. Anne yrittää -hakuun ilmoittautui 56 yritystä, joista arvottiin vuoden jokaiselle kuukaudelle työpaikka päiväksi.

 

Kuudes Anne yrittää päivä kuluu perinnerakentaja Leo Lönnrothin opeissa. Päivä valkenee aurinkoisena, kun hyppään yrittäjän kyytiin aamukuudelta. Tie vie kohti Vaasan Vöyrinkaupunkia, jossa korjauskohteena on kaksi asumisosuuskunta Framtidin upeaa junatalojen asuntoa. Taloja on samassa pihapiirissä kolme ja ne on rakennettu vuonna 1906 VR:n henkilökunnalle.

 

Paikan päällä odottavat Jalmari Laihinen, Jona Nylund ja Kent Lönnqvist (terveisiä Närpiöön!). Asunnoissa tehdään rossipohja uusiksi ja ensitöikseni saan korjausteipata teollisuusimurin letkun, että miehet pääsevät putsaamaan alapohjaa. Saan lyhyen oppimäärän kissanluukuista, tuulettuvista alapohjista ja hengittävistä rakennusmateriaaleista. Tuntuu hienolta, 111-vuotias talo saa taas ainakin 100 vuotta lisäaikaa korjaustoimenpiteiden avulla.

 

Leo on opiskellut Jurvassa koristeveistäjämestariksi. Kokemus kasvoi vuosien varrella muun muassa omaa vuonna 1906 rakennettua, entistä Kurikan kätilön virkataloa, entisöidessä. Nyt referenssilistalta löytyy lukematon määrä hirsikorjaustöitä, vanhojen rakennusten siirtoja ja uusia hirsirakennuksia ympäri Suomen. Osaaminen on ainutlaatuista, sillä koristeveistäjämestareita Suomessa on elossa enää alle kolmekymmentä, eikä uusia kouluteta.  Leo ottaa huomioon työn tekemisessä sekä raaka- ja tarveaineiden käyttämisessä ympäristön asettamat vaatimukset ja huolehtii ammattitaidon siirtymisestä seuraaville sukupolville, aivan kuten Mestarin eettiset ohjeet määrittelevät.

 

Leon tarinaa kuunnellessa mietin millaista elämää nyt viettäisin, jos olisinkin lukion sijasta mennyt Ilmajoen käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen. Kävin pääsykokeissa ja olin varma, että valmistuttuani artesaaniksi siirryn isäni rakennusfirmaan töihin. Halusin oppia erikoismaalaamisen salat ja taisinpa jopa nähdä itseni yrityksen jatkajanakin. No, teini-iässä nopeat mielenvaihdot olivat sallittuja ja aloitinkin lukion. Se polku vei tähän päivään ja tämä päivä on hyvä.

 

Leo antaa pari uutta työtehtävää. Ensin tyhjään yhden huoneen alapohjasta tiilet, lasit, puunpalat ja roskat pois. Vastaan tulee iso luu ja mielikuvitus saa siivet. Edellisviikonlopun päiväretki Isonkyrön Leväluhdan uhrilähteille tulee kirkkaasti mieleen enkä jännityksissäni en edes hahmota mistä ihmeen luusta voi olla kyse?! Leo naurahtaa ja kertoo, että yli sata vuotta vanhojen talojen alapohjista voi löytyä mitä tahansa karitsan jäänteistä aikakapseleihin. Nopeasti saan ajatukset muualle ja siirryn auttamaan Kentiä rossipohjan alalaudoituksen tekemisessä. Aika kuluu nopeasti, kun pääsee osallistumaan kunnon töihin.

 

Päivällä työmaalle tulee käymään toinen asunnon omistajista, Elin Björkqvist. Hän kertoo suunnitelmista ja Leo työmaan edistymisestä. Visioin jo mielessäni lopputuloksen, tästä tulee upea. Näen Elinistä täyden luottamuksen Leon asiantuntemukseen, enkä yhtään ihmettele, että asiakkaat kääntyvät Leon ja kumppaneiden puoleen.

 

Lounaan jälkeen Jalmari kömpii toisen asunnon eteisen alle lapioimaan lisää tilaa rossipohjaan. Tämä tietää minulle lapiohommia. Parin tunnin aikana ehdimme käydä läpi tempauksen kokemuksia, puhua seinäkiipeilystä, haikailla Jurvan puuseppäperinteen koulutuksen perään, arvostella ravintoloiden musiikin voimakkuutta ja iloita siitä, että aamuisin saa herätä hyvällä fiiliksellä töihin.

 

Päivän päätteeksi Leo antaa minulle t-paidan, jota tähän asti on annettu vain työntekijöille ja yhteistyökumppaneille. Innostun, sillä taisin juuri läpäistä päivän onnistuneesti. Kotiin lähtiessä otan (valkoisen) kypärän pois päästä ja mieleeni muistuu, että vain mestareillahan on valkoinen kypärä! No, naisena miesten joukossa se yhtenä päivänä sallittakoon. Turvallisuus ennen kaikkea, väristä viis. Kiitos Ramille ja Sirpalle Kurikan tekniselle toimelle, että sain työvaatteissani ja kypärässäni olla yksi muiden työmiesten joukossa. Ennen kaikkea suuret kiitokset Leolle, Jalmarille, Kentille ja Jonalle, että sain yhden päivän ajan olla osa perinnerakentajien arkea.

VÄRIPIIRTO OY | TOUKOKUU 2017

Anne yrittää rakennushommissa

Kurikan kaupungin yritysasiamies hyppää vuoden 2017 aikana konkreettisesti yrittäjän saappaisiin. Anne yrittää –tempauksen ideana on, että yritysasiamies tekee yrittäjän kanssa yhdessä töitä päivän ajan ja oppimista tapahtuu puolin ja toisin.

 

Viides Anne yrittää –päivä alkaa Fiinankadulla aamuseitsemältä. Luvassa on työpäivä kahdessa eri kohteessa Seinäjoella. Vinnin Mika, Ojaniemen Ilpo ja Haapojan Kirsi –tuttavallisemmin Kipa odottavat minua varastolla. Saan työhanskat käteen ja alamme kasaamaan päivän työkoneita ja tasoitesäkkejä kuorma-auton kyytiin. Mika toteaa olevansa heidän työporukasta ainoa, jolla on C-kortti. Kas, huomaan heti olevani tarpeellinen! Mika kyllä ystävällisesti tarjoaa kuskin paikkaa, mutta hyppään apukuskin puolelle.

 

Aamupäivän kohde on omakotitalo, jonne teemme lämpölattiatasoitteen. Mika komentaa minut Kirsin avuksi sisälle ja miehet jäävät laittamaan työkoneet valmiiksi. Juuri kun pääsemme työn touhuun, tulee Eparin toimittaja Outi Rantala käymään. Juttelun ja kuvaamisen päätyttyä huomaan, että työthän on jo miltei tehty! Ei kovin tehokasta minun puoleltani, mutta taisivat muut saavuttaa lopputuloksen nopeammin. Pääsen kuitenkin tekemään vielä hevostelut, jonka tarkoituksena on tasoittaa pinta ja poistaa mahdolliset ilmakuplat.

 

Matka jatkuu Ylistaroon. Mika kertoo matkalla oman yrittäjätarinansa, josta tiedänkin jo osaa. Mika oli ensimmäisiä asiakkaitani, kun aloitin yritysasiamiehenä ja Mika oli juuri tehnyt yrityskaupat Jorma ja Anja Piirron kanssa. Heidän ensikohtaaminen oli tapahtunut vuonna 2011 Etelä-Pohjanmaan Yritysmarkkinoilla Kurikassa. Mikan esittelypuhe oli jäänyt Anjalle mieleen ja siitä tutustuminen ja neuvottelut kohti vuonna 2013 toteutuneita kauppoja saivat alkunsa.

 

Mika on siitä alkaen jatkanut yritystä, jonka palveluihin kuuluvat erilaiset lattiapinnoitteet ja –tasoitteet sekä maalausurakat. Lisäksi Fiinankadun myymälä palvelee kodinsisustus- ja pintaremontoijia. Väripiirto on Weberin valtuuttama lattiaurakoitsija, joka on iso valttikortti niin rakennusliikkeiden kuin yksityisasiakkaidenkin silmissä. Työmaat ulottuvat 100 kilometrin säteellä Kurikasta, ympäri maakuntaa ja kalenteri on kiitettävän kiireinen 10 työntekijälle.

 

Mikasta on vaikea olla pitämättä, sillä hänestä huokuu luontainen positiivisuus, joka ei ole millään tavalla päälle liimattua. Jo aamupäivällä kiinnitin huomiota, ettei Mika valittanut mistään tai sanonut poikkipuolista sanaa. Ei edes silloin, kun pieniin ärräpäihin olisi voinut olla aihetta. Iltapäivällä mainitse asiasta Mikalle, johon hän toteaa naureskellen, ettei harmittelu mitään auta. Päätän muistaa tuon seuraavalla kerralla, kun nutturani aikoo tutista.

 

Ylistarossa työmaana on Västinkartanon lattia, johon teemme hienotasoituksen betonin päälle. Pääsen levittämään primeria, toimimaan hupulaisena ja lopulta myös viimeistelemään pintaa rissatelalla. Ilpolla ja Kirsilla on selvät sävelet ja rutiinit töiden suhteen, ja koko porukasta huokuu tehokas yhteishenki. Kirsi kertoo, että hän on ollut Mikalla töissä jo pitkään. Ainoastaan äitiysloma on pitänyt Kirsin pidemmän aikaa poissa työmailta.
– Kyllä mä silloinkin välillä töissä kävin. Pienikin poissaolo harmittaa, kun ei tiedä yhtään mistä kivasta jää sitten paitsi!

 

Työt sujuvat mutkattomasti ja kahden jälkeen olemme valmiita siirtymään lounaan kautta kotimatkalle. Autossa vielä kyselen Mikan ajatuksia päivästä.
– Et sä oo meitä paljoa eres häirinny, ku ny jo mennähän kotia!

 

Hymyssä suin toivotan hyvää kesän odotusta. Autossa totean hiljaa mielessäni, että hitsi vieköön tämä tempaus on parasta mitä olen koskaan keksinyt!

 

Kevätkauden Anne yrittää -hakuun ilmoittautui 35 yritystä, joista arvottiin tammi-kesäkuun työpaikat. Nyt haussa on loppuvuoden työkeikat heinä-joulukuulle! Yrittäjillä on mahdollisuus ilmoittautua mukaan 21. toukokuuta saakka osoitteessa http://bit.ly/2qv4Vyj Valinnat suoritetaan toimialakohtaisella arvonnalla toukokuun loppuun mennessä.

TAINAN PAJA | HUHTIKUU 2017

Anne yrittää käsityöyrittäjänä

Kurikan kaupungin yritysasiamies hyppää vuoden 2017 aikana konkreettisesti yrittäjän saappaisiin. Anne yrittää –tempauksen ideana on, että yritysasiamies tekee yrittäjän kanssa yhdessä töitä päivän ajan ja oppimista tapahtuu puolin ja toisin.

 

Neljäs Anne yrittää –päivä vie minut Tainan Pajalle Mietaan Markille. Hakkaus, punsselointi, pussaus, juottaminen, valssaus, kiillotus… ensimmäinen tunti kultaseppä Taina Vuorelan luona menee hämmennyksessä. Mitä nämä kaikki tarkoittaa ja mitä kaikkea näillä työkaluilla tehdäänkään?

 

Päivä alkaa Mietaan Markilla, joka on toiminut Miedon kouluna vuoteen 1966 saakka. Miljöö tuo oman taikuutensa perinteiseen käsityöosaamiseen, johon Taina löytää inspiraatiota niin keskiajasta, Firenzen antiikkitoreilta kuin luonnostakin. Taina on aloittanut korutyöt harrastuksena vuonna 1999. Ajan myötä ja taitojen karttuessa harrastuksesta tulikin elinkeino. Tainan Pajan yritystarina Mietaan Markilla alkoi vuonna 2011 ja siitä parin vuoden kuluttua käsissä oli kultasepän paperit. Vuosien varrella yli 500 oppilasta on kartuttanut osaamistaan Tainan avulla. Kankaanpään opiston ja Kurikan kansalaisopiston opetustyöt antavat sosiaalista vastapainoa melko yksinäiselle työlle.

 

Nyt asiaan, sillä Säntin koululla on treffit oppilaiden kanssa klo 11.00. Koulun 6. luokka on tilannut Tainalta luokkasormukset. Mahtavaa, että osta Kurikasta -tahto on löytänyt tiensä näihinkin hankintoihin! Teemme mukaamme kolme pintamallia; kaarnan, kuulapään ja Lapin kullan. Saan kokeilla kuvioita punsseleilla ja valita mitkä otamme oppilaille mukaan. Laatikkoon pakataan viivoittimet, materiaalit, teippiä, tussit, vasarat, alasimet ja punsselit. Koululla odottaa innokas joukko oppilaita, joka pääsee nopeasti yksimielisyyteen: pinnaksi Lapin kulta, keskelle omavalintaiset kuviot ja kaiverruksena oma nimi ja vuosiluku.

 

Tunnissa kaikki on ohi ja matkalla piipahdamme Tainan toiseen yritykseen, Lähituotepuotiin. Yritys sai alkunsa talkootyönä toteutetun Joulupuodin rohkaisemana. Ihastelemme keramiikkaa, kalligrafisia tauluja ja lampaan taljoja. Ei ihmekään, että puodissa käy asiakkaita pitkin maakuntaa. Onneksi tänä päivänä käsityötä ja lähellä tehtyjä tuotteita arvostetaan. Taina kertoo, että puoti muuttaa toukokuun lopulla. Uskon, että muutto entiseen Hissan taloon tuo entistä enemmän vipinää, sillä onhan saman katon alla silloin Veikon Kone, Kesport, Kahvila Kropsu ja Lähituotepuoti.

 

Palaamme pajalle ja Taina tuo eteeni ison pussin luonnon antimia. Valitsen käpyjä, oksia ja jäkälää, joista saan tehdä valumalleja. Materiaali dipataan vahaan, annetaan kuivua ja lopulta niistä koostetaan vahapuu kolvaamalla. Tällä välin Taina pukee päällensä turvavarusteet ja alkaa rakeistamaan, eli puhdistamaan materiaalia. Kuuntelen haltioituneena mitä mikäkin ainesosa saa aikaan, sillä Taina tosiaan tietää mitä tekee. Hiljaa mielessäni toivon, että olisin aikoinaan ollut hieman tunnollisempi kemian ja fysiikan tunneilla… minun tiedoillani emme saa kattavaa keskustelua aikaan, mutta kuuntelen kyllä tarkasti 😉

 

Päivän aikana keskustelemme paljon yrittäjyyden hyvistä puolista. Kauniiden asioiden parissa työskenteleminen, itsensä toteuttaminen ja käsityötaidon nostaminen esille ovat Tainalle kaiken a ja o. Nykyajan kiireisessä ja aikataulutetussa yhteiskunnassa luova ala antaa vastapainoa, sillä kultaseppänä ei tule koskaan valmiiksi.

 

Yhdessä hujauksessa päivä alkaa olla ohi. Emme saa valuja valmiiksi, mutta Taina lupaa laittaa minulle kuvan tekemistäni malleista. Ehkäpä joku päivä osallistun kurssille ja taiteilen itselleni kauniin käpyriipuksen? Sitä odotellessa.

 

Ps. Kaikilla kurikkalaisilla yrittäjillä on nyt tilaisuus osallistua omalla panoksellaan Kurikan elinvoiman rakentamiseen. Yrittäjien näkemysten huomioiminen on täsmällisempää, kun ensin tiedämme ne. Kerro omat näkemyksesi vastaamalla oheiseen kyselyyn. Jokainen vastaus on meille tärkeä: *vastausaika on päättynyt* 

 

Kevätkauden Anne yrittää -hakuun ilmoittautui 35 yritystä, joista arvottiin tammi-kesäkuun työpaikat. Toukokuussa haku jatkuu (klik klik) heinä-joulukuun työpaikoista.