A-SAUNDI STUDIOT AY | MARRASKUU 2017

Anne yrittää musiikkistudiolla

Kurikan kaupungin yritysasiamies hyppää vuoden 2017 aikana konkreettisesti yrittäjän saappaisiin. Anne yrittää –tempauksen ideana on, että yritysasiamies tekee yrittäjän kanssa yhdessä töitä päivän ajan ja oppimista tapahtuu puolin ja toisin. Anne yrittää -hakuun ilmoittautui 56 yritystä, joista arvottiin vuoden jokaiselle kuukaudelle työpaikka päiväksi.

 

Marraskuun Anne yrittää –kokemus painottuu tällä kertaa ilta-aikaan, kun ajelen pimeydessä kohti Jalasjärven Ahokylän vanhaa kansakoulua. Olen sopinut, että A-Saundi Studion Jussi Autio ja Ari Antila avaavat minulle musiikkistudion saloja, mutta en osaa arvata miten kauniissa ja inspiroivassa miljöössä saan illan viettää.

 

Noustuamme vanhat, puiset ja hiukan natisevat portaat ylös studioon hämmästelen yhdistelmää: upeat, vanhat pönttöuunit, pulpetit ja opetustaulut seisovat uljaasti rumpujen, mikkien ja miksauspöydän kanssa samassa miljöössä. Ellei olisi näin pimeää, avautuisi ikkunasta pohjalainen latomeri. Tämä, jos joku on rento ja luova mielenmaisema!

 

Ennen kuin miehet kertovat tarkemmin yrityksestään, he kysyvät musiikkitaustaani. Se on lyhyt, mutta sitäkin menestyneempi 😉 Vuonna 2002 soitin kolmen biisin verran rumpuja ravintola Pitkä-Jussin bändissä Business is Popissa. Voittohan sieltä tuli, mutta muistaakseni silloin sai lahjoa tuomaristoa. Liekö sillä ollut tekemistä asian kanssa. Miehet toteavat, että pääsen siis koittamaan rumpujen ja tamburiinin soittoa. Hmm, tamburiinin?

 

Samassa ovi käy ja illan asiakas Eija Itävaara tulee paikan päälle. Hän harrastaa laulamista ja haluaa nyt äänittää pari kappaletta itselleen ja lähipiirilleen. Toinen kappale on nimeltään Rakkaus on kaikki, joka on Eijan ja miehensä häälaulu. Ari on tehnyt kappaleeseen etukäteen pohjat ja nyt Eija äänittää ensimmäistä kertaa ammattistudiossa. On mielenkiintoista seurata vierestä asiakkaan alkujännitystä, joka laukeaa kun hän pääsee antamaan oman tulkintansa kauniista kappaleesta. Reilun tunnin session jälkeen asiakas lähtee tyytyväisenä ja kiittelee miehiä kokemuksesta.

 

Yksittäisten laulajien lisäksi studiolla käy paljon kuoroja, bändejä, kansanmusiikkiryhmiä ja tanssiorkestereita. Palveluihin kuuluu äänitys, miksaus ja masterointi (wikipedia: kappaleiden äänimaailmaa tasapainotetaan, yhtenäistetään ja korjataan sekä saatetaan äänenvoimakkuus nykystandardien mukaiselle kaupalliselle tasolle), valmiiksi soitetut pohjat solisteille ja tarvittaessa myös nuotinnuspalvelut, tuottajapalvelut, sävellykset, sovitukset ja vaikkapa C-kasettien ja vinyylilevyjen digitointi CD/DVD-levyiksi.

 

Palvelurepertuaari on laaja, johon Jussi vielä lisää tilausmusiikit ja mainos-spiikit. Tämä on jälleen tärkeä uusi tieto itselleni, sillä valtaosa yrityksistä haluaa ostaa palvelut paikallisesti. Mieleeni tulee heti pari yritystä, jotka voisivat hyötyä omaperäisestä mainosäänestä markkinointiinsa. Muun muassa Lahden MM-kisojen radiomainos Juha Miedon äänellä on saatu aikaan miesten studiolla. Molemmat musiikkimiehet ovat päivätöissä muualla, joten yritystoiminta on sivutoimista. Asiakasmäärä on kiitettävä ja mielenkiintoisia projekteja tipahtelee mm. puskaradion kautta.

 

Ilta on vielä nuori, kun Eija lähtee kotia kohti ja edessäni on paljon oppimista. Ari laittaa soimaan Fobia-yhtyeen tulkinnan kappaleesta Mitä kuuluu Marja-Leena. Yhtyeen, jossa muuten Jussi ja Ari molemmat soittavat aktiiviaika oli 1970-1980-luvuilla. Nyt yli 30 vuoden tauon jälkeen porukka on kokoontunut useita kertoja ja tuloksena on saunottu levyllinen biisejä kasaan. Taustatietojen jälkeen Jussi antaa käteeni tamburiinin. Hän vie minut studion puolelle ja laittaa perässään oven kiinni. Samassa kuulen luureista, että soita kertosäkeistöihin. Jaahas, viimeksi olen tainnut edes nähdä tamburiinin ala-asteella! Puna nousee poskille ja mietinpä taas mihin olen itseni laittanut. Joka tapauksessa kokemus on hauska ja soitto soi.

 

Kappaleen jälkeen siirryn seuraamaan Aria miksauspöydän ääressä. Osaltaan soitto meni sinne päin, mutta Ari tekee taikojaan. Miehet kertovat, että soittoni päätyy Fobian levylle. Nyt sitten olen levyttävä tamburiiniartisti, mahtavaa! Tunnelma on silmin nähden rentoutunut ja asia naurattaa minua mennen tullen. Enpä olisi vuosi sitten arvannut mitä kaikkea saan työpaikoissa kokea.

 

Nyt on Jussin vuoro siirtyä studion puolelle. Hän näyttää miten rummut mikitetään ja siirtyy soittamaan. Seuraan Aria ja hämmästelen miksauspöydän nappuloita. Hän kertoo olevansa mukana Cakewalk Sonarin testiryhmässä, joten hän pääsee kokeilemaan ja testailemaan miksausohjelman uutuuksia ennen muita. Keskusteluissa vilahtelee sanat feidaus, triggeri, klikkiin soittaminen, metronomi, midiraita… jossain vaiheessa luovutan, enkä enää kysele jokaisen sanan tarkoitusta. Kaikissa ammateissa on omat sanavarastonsa, kuten tässäkin.

 

Ilta alkaa olla lopuillaan, mutta pääsen vielä Jussin rumpujen taakse. Viime kerrasta on aikaa ja meinaan lyödä hanskat tiskiin. Eiku. Eiku. Äh.

 

Nauru raikaa, kun Ari huikkaa kameran takaa:

– Etkö sä osaa syödä purkkaa ja kävellä samaan aikaan?

 

Naurun lomassa lopulta beatin peruskomppi onnistuu ja ilta on paketissa.