RINTA-KURIKAN RATSUTILA | HEINÄKUU 2017

Anne yrittää hevostilalla

Kurikan kaupungin yritysasiamies hyppää vuoden 2017 aikana konkreettisesti yrittäjän saappaisiin. Anne yrittää –tempauksen ideana on, että yritysasiamies tekee yrittäjän kanssa yhdessä töitä päivän ajan ja oppimista tapahtuu puolin ja toisin. Anne yrittää -hakuun ilmoittautui 56 yritystä, joista arvottiin vuoden jokaiselle kuukaudelle työpaikka päiväksi.

 

Lähtiessäni seitsemänteen Anne yrittää –päivään sääennuste lupaa rankkasadetta ja salamointia. Pakkaan reppuun sään mukaiset varusteet ja jo monessa työpaikassa tutuksi tulleet kumpparit. Perillä ratsutilayrittäjä Niina Kandolin huikkaa tervetulotoivotukset tunnelmallisesta Rengin kahvilasta, jossa ensin rauhassa jutustelemme kahvin ääressä yrittäjyydestä ja kurikkalaisesta elämänmenosta.

 

Niina muutti Kurikkaan Sysmästä vuonna 2011 ja perusti Rinta-Kurikan Ratsutilan 2014. Keltaisessa kartanossa asuu 7-henkinen perhe, joiden lisäksi tilalla viihtyy neljä hevosta, poni nimeltä Poni, kaksi kania ja lammasta, kissoja sekä kanalan asukit. Niina on ollut hevosharrastaja lapsesta asti ja tehnyt töitä hevosten parissa mm. vaellustallilla ennen Kurikkaan muuttoa. Ratsutilan perustaminen oli luontevaa ja alusta asti palveluille on ollut kysyntää. Niina järjestää pienryhmille hevosleirejä, kursseja ja ratsastustunteja ympäri vuoden. Monista asiakkaista on tullut hyviä ystäviä vuosien varrella.

 

Iltapäivän sääennusteet ovat onneksemme pielessä, eikä sade kastele. Lähdemme Veskun, Lotan, Buusin ja Köpin luo laitumelle. Maisema on kaunis -kirkko, urheilupuisto ja Kyrönjoki aukeavat eteemme. Niina kertoo jokaisen hevosen luonteenpiirteistä, jonka jälkeen talutamme Veskun ja Lotan talliin.

 

Opastuksen jälkeen saan laittaa Veskun ratsastuskuntoon. Jotain kokemattomuudestani kertoo, että varmistan Niinalta kuinka päin satula tulee… olen kovin innoissani, kun Niina kertoo että pääsen ratsastamaan ennen kuin avoimet ratsastustunnit alkavat. 1980-luvun lopulta löytyy C-kasettiäänite, jossa pikku-Anne kertoo surullisella äänelle miten tippui naapurin Nappe-ponin selästä karrapuskaan. Väitän, ettei muistosta ole jäänyt traumoja, mutta en myöskään muista olleeni koskaan ratsastustunneilla. Kaikki on siis uutta, kun siirrymme kentälle.

 

Niina kertoo, opastaa ja antaa minun osallistua. Hyppään hevosen selkään ja hymy nousee korviin. Muistan kotoa saadut terveiset: ettei ny vain sattuis mitään. Niina on niin luonteva ja ammattitaitoinen, että huomatessani ettei hän enää talutakaan, luotan siihen, ettei hän päästäisi irti ellei tietäisi mitä tekee. Hevosen selässä tuntee erityistä vapautta ja juuri siinä hetkessä tunsin kiitollisuutta, että saan tehdä työkseni tänään juuri tätä.

 

Viiden aikaan saamme seuraa. Iida, Sofia, Hilla ja Vilja osallistuvat ratsastustunnille. Lasten innostus on niin aitoa, että jään seuraamaan tuntia. Kaikki osallistuvat tallin töihin antaumuksella, joka mahdollistaa myös sen, että isommat tallitytöt pystyvät tuuraamaan Niinaa tarvittaessa.

 

Päivä alkaa olla ohi. Olen melko varma, että innostun tulemaan Niinan oppiin jatkossakin. Ymmärrän, että olen saanut kokea vain ripauksen hevostilan yrittäjän elämästä, mutta kuitenkin sen verran, että olen taas hitusen kokeneempi tämän päivän jälkeen.