Kurikan kaupungin yritysasiamies hyppää vuoden 2017 aikana konkreettisesti yrittäjän saappaisiin. Anne yrittää –tempauksen ideana on, että yritysasiamies tekee yrittäjän kanssa yhdessä töitä päivän ajan ja oppimista tapahtuu puolin ja toisin. Anne yrittää -hakuun ilmoittautui 56 yritystä, joista arvottiin vuoden jokaiselle kuukaudelle työpaikka päiväksi.

Tuntuu, että edellisestä Anne yrittää –päivästä on jo ikuisuus. Viimeksi blogatessani kesää vasta odotettiin ja nyt se on kaukana takana. Tänään säällä ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä luvassa on siistiä sisätyötä Keltaisella Kookoksella.

Minut ottaa vastaan innokas ja nuori yrittäjäpariskunta, muotoilija Jenni Laurila ja tradenomi Ari Loukasmäki. Alun perin Keltainen Kookos oli toiminimenä Arin, mutta kun keväällä 2017 vastaan tuli myynti-ilmoitus kurikkalaisesta Storytelleristä, muuttui yritys osakeyhtiöksi ja kotipaikaksi Kurikka. Kuosisuunnitteluun ja kuvitukseen keskittyvän suunnittelutoimiston rinnalle tuli yrityskaupan myötä neuleiden valmistus.

Syksy on kiireistä aikaa, kun yrittäjäpari kiertää messuja. Aloitan aamulla tuotteiden hinnoittelun, joihin lisään myös uusia Made in Kurikka –tarroja. Kaikki näkyvyys on tärkeää, joten seuraavaksi lisään logotarrat paperikasseihin. Liimailun ohessa Jenni ompelee Ruokamessujen osastolle sovituskopin verhoa samalla kun Ari nikkaroi myyntitiskiä. Moni asia on yrityskaupan myötä vielä uutta. Tavoitteena onkin seuraavien kuukausien aikana oppia käyttämään kaikkia koneita entistä tehokkaammin, kiertää messuja, kartoittaa lisää jälleenmyyjiä ja panostaa verkkokauppaan. Ajatuksena siintää myös kansainvälinen kauppa, joka onkin oiva aasinsilta yrityspalveluista keskustelemiseen.

Jenni ja Ari ovat muuttaneet vasta kesällä kokonaan Espoosta Kurikkaan, joten heillä on kokemusta sekä Etelä-Suomen että Kurikan yrityspalveluista. Mieltä lämmittää kovasti kuulla, että Kurikassa he ovat saaneet innostunutta ja asiantuntevaa apua.

– Mua jännitti ihan hirveesti Finnveran tapaaminen, ajattelin että se on oikein leijonan luola. He olivatkin tosi myönteisiä, Jenni kiittelee.

Lisäksi yrittäjillä on kokemusta Uusyrityskeskuksesta, Leaderista ja kaupungin elinkeinotoimen palveluista. Muistutan Jenniä, että myös aloitusvaiheen jälkeen on saatavilla monenlaista apua yrittäjän arkeen. Lupaan vinkata syksyllä tulevista tilaisuuksista, joista vienti-ilta kiinnostaa Jenniä eniten.

Lounaan jälkeen Jenni kertoo, että pääsen vielä tänään kokeilemaan ketlausta ja ehkäpä suunnittelemaan jonkin kuosin. Ketlaus on neuleen saumojen yhdistämistä ja viimeistelyä, joka kuulostaa ja näyttääkin huomattavasti helpommalta kuin todellisuudessa on. Saan yhden 20 cm sauman viimeistelyyn kulumaan yli tunnin. Huutelen Jenniä tarkistamaan ainakin seitsemän kertaa ja joka kerta Jenni sinnikkäästi purkaa tekeleeni. Syytän välillä silmälaseja, sitten valoa ja tähtien asentoa, kunnes myönnän, että en vain hahmota. Olen kyllä arvostanut tähänkin asti suomalaista käsityötä, mutta arvostus sen kuin nousee. Ketlaus on hidas työvaihe, jota ei voi automatisoida. Kädentaidot maksavat ja laadusta mieluusti maksan.

Emme ehdi paneutua kuosisuunnitteluun (kiitos hitaan ketlaustaitoni), mutta Jenni näyttää useita töitään. Hän on suunnitellut tekstiilisuunnittelijakollektiivi Studio Hillan jäsenenä kuoseja mm. Eurokankaalle, kangastukku Tekstiilipalvelulle ja japanilaiselle Lune d’eaulle. Suunnittelun luova prosessi on jatkuvaa ja joskus inspiraatio saattaa iskeä vaikkapa ruokakaupassa sokeripurkin kyljestä.

– Suunnittelussa ei ole mitään mystistä taikaa, vaan se on työtä siinä missä muutkin. Esimerkiksi kuoseilla ei ole aina taustalla kovin pitkää ja erityistä tarinaa, vaikka asiakkaat niitä markkinointiinsa kaipaavat, Jenni kertoo kokemuksistaan.

Uusien oppien jälkeen iltapäivällä jätän pariskunnan pakkaamaan tavaroita ja toivotan onnea, menestystä ja pitkää ikää uudelle yritykselle.

(ps. Videolla mainitsemani Saksan messureissu odottaa vasta tammikuulla, ensi viikolla pariskunta suuntaa Brysseliin.)