Kurikan kaupungin yritysasiamies hyppää vuoden 2017 aikana konkreettisesti yrittäjän saappaisiin. Anne yrittää –tempauksen ideana on, että yritysasiamies tekee yrittäjän kanssa yhdessä töitä päivän ajan ja oppimista tapahtuu puolin ja toisin. Anne yrittää -hakuun ilmoittautui 56 yritystä, joista arvottiin vuoden jokaiselle kuukaudelle työpaikka päiväksi.

Kuudes Anne yrittää päivä kuluu perinnerakentaja Leo Lönnrothin opeissa. Päivä valkenee aurinkoisena, kun hyppään yrittäjän kyytiin aamukuudelta. Tie vie kohti Vaasan Vöyrinkaupunkia, jossa korjauskohteena on kaksi asumisosuuskunta Framtidin upeaa junatalojen asuntoa. Taloja on samassa pihapiirissä kolme ja ne on rakennettu vuonna 1906 VR:n henkilökunnalle.

Paikan päällä odottavat Jalmari Laihinen, Jona Nylund ja Kent Lönnqvist (terveisiä Närpiöön!). Asunnoissa tehdään rossipohja uusiksi ja ensitöikseni saan korjausteipata teollisuusimurin letkun, että miehet pääsevät putsaamaan alapohjaa. Saan lyhyen oppimäärän kissanluukuista, tuulettuvista alapohjista ja hengittävistä rakennusmateriaaleista. Tuntuu hienolta, 111-vuotias talo saa taas ainakin 100 vuotta lisäaikaa korjaustoimenpiteiden avulla.

Leo on opiskellut Jurvassa koristeveistäjämestariksi. Kokemus kasvoi vuosien varrella muun muassa omaa vuonna 1906 rakennettua, entistä Kurikan kätilön virkataloa, entisöidessä. Nyt referenssilistalta löytyy lukematon määrä hirsikorjaustöitä, vanhojen rakennusten siirtoja ja uusia hirsirakennuksia ympäri Suomen. Osaaminen on ainutlaatuista, sillä koristeveistäjämestareita Suomessa on elossa enää alle kolmekymmentä, eikä uusia kouluteta.  Leo ottaa huomioon työn tekemisessä sekä raaka- ja tarveaineiden käyttämisessä ympäristön asettamat vaatimukset ja huolehtii ammattitaidon siirtymisestä seuraaville sukupolville, aivan kuten Mestarin eettiset ohjeet määrittelevät.

Leon tarinaa kuunnellessa mietin millaista elämää nyt viettäisin, jos olisinkin lukion sijasta mennyt Ilmajoen käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen. Kävin pääsykokeissa ja olin varma, että valmistuttuani artesaaniksi siirryn isäni rakennusfirmaan töihin. Halusin oppia erikoismaalaamisen salat ja taisinpa jopa nähdä itseni yrityksen jatkajanakin. No, teini-iässä nopeat mielenvaihdot olivat sallittuja ja aloitinkin lukion. Se polku vei tähän päivään ja tämä päivä on hyvä.

Leo antaa pari uutta työtehtävää. Ensin tyhjään yhden huoneen alapohjasta tiilet, lasit, puunpalat ja roskat pois. Vastaan tulee iso luu ja mielikuvitus saa siivet. Edellisviikonlopun päiväretki Isonkyrön Leväluhdan uhrilähteille tulee kirkkaasti mieleen enkä jännityksissäni en edes hahmota mistä ihmeen luusta voi olla kyse?! Leo naurahtaa ja kertoo, että yli sata vuotta vanhojen talojen alapohjista voi löytyä mitä tahansa karitsan jäänteistä aikakapseleihin. Nopeasti saan ajatukset muualle ja siirryn auttamaan Kentiä rossipohjan alalaudoituksen tekemisessä. Aika kuluu nopeasti, kun pääsee osallistumaan kunnon töihin.

Päivällä työmaalle tulee käymään toinen asunnon omistajista, Elin Björkqvist. Hän kertoo suunnitelmista ja Leo työmaan edistymisestä. Visioin jo mielessäni lopputuloksen, tästä tulee upea. Näen Elinistä täyden luottamuksen Leon asiantuntemukseen, enkä yhtään ihmettele, että asiakkaat kääntyvät Leon ja kumppaneiden puoleen.

Lounaan jälkeen Jalmari kömpii toisen asunnon eteisen alle lapioimaan lisää tilaa rossipohjaan. Tämä tietää minulle lapiohommia. Parin tunnin aikana ehdimme käydä läpi tempauksen kokemuksia, puhua seinäkiipeilystä, haikailla Jurvan puuseppäperinteen koulutuksen perään, arvostella ravintoloiden musiikin voimakkuutta ja iloita siitä, että aamuisin saa herätä hyvällä fiiliksellä töihin.

Päivän päätteeksi Leo antaa minulle t-paidan, jota tähän asti on annettu vain työntekijöille ja yhteistyökumppaneille. Innostun, sillä taisin juuri läpäistä päivän onnistuneesti. Kotiin lähtiessä otan (valkoisen) kypärän pois päästä ja mieleeni muistuu, että vain mestareillahan on valkoinen kypärä! No, naisena miesten joukossa se yhtenä päivänä sallittakoon. Turvallisuus ennen kaikkea, väristä viis. Kiitos Ramille ja Sirpalle Kurikan tekniselle toimelle, että sain työvaatteissani ja kypärässäni olla yksi muiden työmiesten joukossa. Ennen kaikkea suuret kiitokset Leolle, Jalmarille, Kentille ja Jonalle, että sain yhden päivän ajan olla osa perinnerakentajien arkea.